Nukuin yön suht sikeästi, heräsin aamulla, kävin vessassa ja ajattelin jatkaa unia, ulkonahan oli vielä hämärää. Vilkaisin kuitenkin kelloa: 11.15! En sitten jatkanut unia. Tokkurassa kahvikeittoon, koirille ruoat ja ulos. Sitten pyykin pesua, tiskikoneen täyttöä ja tyhjennystä, imurointia, roskien vientiä yms. yms. Pyöräytinpä vanhemmille vielä joulutortut illaksi, kun saapunevat tähän piristävään Suomen talveen.

Ahdistusklimppi. Miten tulen jälleen kerran selviämään tästä ja ensi viikosta, kun pitäisi paiskia töitä ja siinä ohessa saada tärkeitä asioita hoideltua? No, onhan sitä tähän astikin hengissä selvitty ties mistä, mutta ei silti oikein piristä. Omaa laiskuuttani menin tuossa alkusyksystä siirtelemään asioita eteenpäin, että ne on sitten hoideltava nyt. Mitä minä alkusyksystä oikein edes tein? Yritin kai pitkittää kesätunnelmia, notkuin täysin turhilla luennoilla ja siirtelin töihin ryhtymisiä huoletta lähitulevaisuuteen. Sitten panikoiduin, en saanut unta muutamaan viikkoon, hypin seinille, enkä saanut tietenkään mitään tehtyä. Mitä tolkkua siinäkin on, että rytmittää neljän kuukauden hommat yhdelle tai kahdelle kuulle ja lopun aikaa vaan ihmettelee, että kun pitäisi ja pitäisi? Oppiiko sitä koskaan? Koko viikonlopun on pitänyt kirjoittaa kalenteriin nämä seuraavan kahden viikon aikataulut ja pakolliset hommat, että ne olisi sitten siellä, eikä sikin sokin päässä, eikä tarvitsisi pelätä, että jotain tärkeää unohtuu. Niin, että olenko kirjoittanut? No enpä ole en. Tänään kyllä pitää. Ihan kohta. Vaikka illalla.

Sitten on pitänyt tässä hiljalleen alkaa pienelle dieetille, mutta tässä vaan mussutan onnellisena joulutorttuja, siis niistä tortuista onnellisena, muut onnellisuustekijät ovat hiukan hakusessa nyt. Apua, alan muistuttaa äitiäni! :/ Onkohan se muuten joku vanhenemisjuttu, kun tuntuu, että en varsinaisesti ole lihonnut vaan, että ne pehmeät kohdan vaan olisi vaihtaneet paikkaa? Siis ne niin sanotut ongelmakohdat ovat siirtyneet hieman ylöspäin, muiden osien tuntuessa jopa pienenemmältä? En tiedä. Ehkä se on vaan suhteellinen juttu. Siis että ne vanhat ongelmakohdat eivät ole pienentyneet vaan pelkästään näyttävät siltä muiden osien suuretessa. No, mutta sama vaatekoko mahtuu edelleen päälle mikä on mahtunut 15-vuotiaasta asti, joten eipä suurta huolta. Mutta tämän herkuttelutahdin olisi kyllä syytä vähän hidastua, muuten käy vielä kalpaten.

Nyt on kyllä kipastava hakemassa vielä torta på torta. :) Hei, tässähän alkaa jo hieman taas hymyilyttämään. :) Vaikkakin se johtuu tietysti vain siitä, että olen niin säälittävä luuseri, että naureskelen omille jutuilleni. Mutta minähän siitä nyt jaksan viis veisata. Hulluilla on hauskaa.