Mukavaa.

Enhän minä sitten missään kotona istuskellut lopultakaan perjantaina. Puhelin soi noin tunti postaukseni jälkeen ja ystävä maanitteli lähtemään. Oli vielä ihan parasta keikkaa tiedossa parhaimmassa seurassa, joten tämä tyttö sitten otti lähti. Ja pään sai painettua tyynyyn vasta lauantaiaamuna kello kahdeksan. Että rauhallinen viikonloppu. Mutta ei kaduta, oli taas hauskinta ikinä. Extempore-reissut ovat kyllä yleensä ihan parhaita.

Ei tässä ole nyt oikeastaan mitään erityistä sanottavaa. Tunnen olevani tällä hetkellä jotenkin hurjan tyytyväinen. Jotenkin sellainen olo, että kaikki hoituu parhain päin. Kaikki on jo parhain päin. Tänään olen ulkoillut paljon, kohta syön ja sitten menen ruokalevolle. Niin mukavaa.

Minulla on ihana perhe ja paljon hyviä ystäviä. Olen todella onnekas. Elän elämäni parasta aikaa nyt ja aina.

Saako sitä edes kirjoitella julkisesti moisesta tyytyväisyydestä? No haluan vain olla rehellinen ja kirjoittaa myös niistä hyvistä hetkistä. Toimii myös muistutuksena huonoina päivinä, että hyviäkin vielä tulee. Ja tämä on todella hyvä päivä, vaikka mitään erityistä ei ole sattunutkaan. Sekin on ihanaa, että aina ei tarvitse tapahtua mitään erityistä huomatakseen, että on mukavaa. On vain sellainen kiva olo.

Mukavaa.