Hilipatipippasta vaan! :)

Aloituksesta ei lienee jää epäselväksi, että aurinko paistaa edelleen Serikan risukasaan. Oikeastaan erityisen hyvä tuuli ja hilpeä mieli alkoi eilen illansuussa. Vielä eilisaamuna kuljin yliopistolla myrkyn nielleenä ja tuijotin epäluuloisena muutamaa vastaan kävelevää itsekseen hymyilevää ihmistä. Sitten illemmalla, kun olin saanut opiskeluhommia ihan mukavasti eteenpäin kävelin uudestaan kauppaan naama kuin Naantalin auringolla. Tänä aamuna taas kävelylenkillä katselin laitumella kirmailevia hevosia ja puissa leikkiviä oravia auringon paistaessa ja muutamien päivien epäilyjen jälkeen muistin taas miksi joskus pidän talvista. Lapset laskivat mäkeä niillä punaisilla sydämenmuotoisilla liukureilla (en nyt millään muista, onko niillä joku muu nimitys) ja mieleni teki liittyä joukkoon. Varmaan olisivat katselleet huuli pyöreänä, kun tällainen täti (heidän silmissään) änkeäisi mukaan laskemaan riemusta kiljuen. :)

Piristävän aamulenkin jälkeen aloin jälleen kirjoittamaan opiskelujuttuja. Varmaan ensimmäistä kertaa tämän urakan kanssa pääsin oikein kunnon flow-tilaan. Välistä havahduin käydäkseni vessassa ja samalla kävin hakemassa vähän leipää ja menin jatkamaan kirjoittelua. Muutaman tunnin kuluttua havahduin jälleen ja huomasin leivän jököttävän koskemattomana pöydällä. Juuri tällaisesta haaveilen, kun kaavailen itselleni tutkijan uraa. Toisaalta tätä on seurannut itkupaniikki ja muutamien viikkojen stressiunettomuusjaksot, mitkä voisi suosiolla jättää väliin.

Viikonloppu menee tutkijan kammiooni sulkeutuneena vailla "elämää". Välillä ajattelen, että minulla ei ole sosiaalista elämää, mutta sitten muistan, että tämä on oma valinta ja vain väliaikaista. Nyt on ollut pitkästä aikaa hyvä tunne arjen kanssa. Siitä on saanut otteen. En tällä hetkellä kaipaa pitkää lomaa vailla mitään erityistä tehtävää. En kaipaa kesän kaltaista maanista juhlanhumua. On ihanaa olla köyhä opiskelija ja hautautua pölyttymään kammioonsa. Hih, kuulostan kyllä todella tärähtäneeltä. Sitä se muutama päivä kammiossa professoria leikkien teettää. :)

Perjantai-iltaa aion kuitenkin viettää nautiskellen pari Talviomena-siideriä. Harkitsin lähteväni keskustaan ostamaan punaviiniä, mutta huomenna on taas urakoitavaa ja palkitsen itseni mieluummin punaviinillä ansaitusti sitten, kun tämä urakka on ohi.

Iloista, ihastuttavaa ja talviomenaista perjantaita! Älkää liukastuko! :)