Miksi minun pitää yrittää kirjoittaa tätä kuin jotain esseetä? Kehittää joku ankea aloituslause, kuten "viikonloppukin sitten oli ja meni..." jne. näppäryyksiä? Pois tällaiset minusta heti hus!

Kuuntelen pitkästä aikaa Blade Runnerin musiikkia by Vangelis. Tekisi mieli nähdä tuo leffa, onkohan minulla se?... Ei sitten ollut ei tai sitten olen lainannut sen jollekin vuonna puolukka ja vahvero. Sopii tuo musiikki tämmöiseen öö, johonkin, no vaikka iltaan ja pimeään.

Huomenna pitää muistaa ostaa lisää kynttilöitä, ihan tolkuttomasti.

Aion alkaa pihiksi. Mitään en enää osta. Paitsi kynttilöitä. Rahankäyttöni on riistäytynyt käsistä hiljalleen vuosien varrella. Ostelen impulsiivisesti hetken mielijohteesta, syön ulkona, juhlin joka viikonloppu ja kännissä varsinkaan en paljoa rahoja laskeskele. Mutta olin minäkin joskus järkevä ja taloudellinen, silloin kymmenen vuotta sitten. Onhan tämä elämä viimeaikoina ajautunut aika lailla siihen, että jos ei ole jatkuvasti jotain kivaa tiedossa ja pientä kivaa joka päivä niin ei vaan jaksa. Jaksoin ennen, joten varmasti jaksan nytkin, pitää vain taas totuttautua. Jotenkin viimeiset kolme kuukautta ovat olleet käsittämättömiä juhlasumppuja muutenkin, syntymäpäiviä, tupareita, festareita, kissanristiäisiä jne. Minkäs minä sille mahdan. Yhtäkään juhlaa en ole itse järjestänyt tai edes ehdottanut, että nyt voisi vaikka mennä jonnekin, ei ole tosiaankaan ollut tarvetta. Onneksi tuli tämä syksy tähän ja pimeät illat. Eipä tässä jaksaisikaan enää samaa tahtia juosta pimeämmän ja kylmemmän tullen ja lisäksi ei ole enää aikaakaan. Toisaalta, eikös sitä juuri pimeinä ja koleina aikoina tarvitsisi niitä ihania juhlia piristämään ankeaa synkkyyttä? Eih, pois se minusta! Pois tämmöiset järkeilyt heti! Kohta tässä revitään kuitenkin johonkin huuhaahalloweeneihin ja sitten alkaa erinäiset pikkujoulut, sitten joulu, uusi vuosi... Eli ei tästä loputtoman juhlinnan ikeestä päästä kuitenkaan, vaikka kuinka yrittäisi.

Jonkin mukavan satukirjan tarvitsisi kyllä nyt. Hmm, ennenkuin ryntään tuhlaamaan killinkejäni uuteen kirjaan, voisi ottaa säästöbudjettitavoitteeksi lukea ensin läpi kaikki oman kirjahyllyn satukirjat, suomeksi, englanniksi ja ruotsiksi. Hyvä! Vaatteita, kirjoja, cd:tä, dvd:tä en aio ostella ennen ensivuotta. Tämä olkoon vakaa päätökseni. Samaten olisi kiristettävä vyötä, eli hieman tarkemmin katseltava mitä siellä kaupassa koriin heittää, eikä ulkonakaan tarvitse niin usein olla syömässä. Hiphei, tällä menolla olen pian rikas kuin Roope Setä! Jos nyt ensin vaan pääsisi hyvään alkuun.