Uutta reipasta viikkoa pitäisi aloitella. Ei oikein jaksaisi. Voisi heittäytyä taas viihteelle vaikka pariksi viikoksi. Tai ei ehkä niinkään viihteelle, mutta vain rentoilemaan kotioloihin. Tämä on niin tätä, kun pari viikkoa jaksaa vähän paremmin skarpata, niin sitten iskee täysin joku laiskottelu/viihdevaihe päälle. No jos vaikka sallisi itselleen yhden hieman löysemmän viikon, vaikka sinällään ei kyllä olisi varaa.

Lauantai meni jotenkin hassusti täysin viihteellä. Piti viettää ihan rauhallista iltaa luonani hyvän ystävän kanssa, mutta sitten alettiin soittelemaan ties mistä joskus myöhäisillasta ja pakkohan siinä oli sitten lähteä. No ihan hauskaa oli. Sain vielä päähäni soitella UM:lle aamuyön tunteina. No, varmistin kyllä ensin viestitse, että vieläkö saa soitella. Istuin sitten jossain porttikongissa jaarittelemassa UM:n kanssa aamuviideltä. Ja varmaan onnistuin herättämään kaikki ihmisparat, jotka asuivat sen porttikongin yläpuolella. Kaikenlisäksi olin vielä lähes kotonani, mutta jostain käsittämättömästä syystä ajattelin, että olisi kerrassaan järkevintä istahtaa nyt tähän paikkaan jaarittelemaan. Minähän osaan...olla idiootti.

Eilinen päivä meni sitten enimmäkseen makoillessa ja tuntuu, että tänään olen ollut jopa vielä väsyneempi kuin eilen. Nukuttaa. En tosin ole nukkunut päiväunia tänään. Vähän tekisi mieli, ainakin osittain vaihtaa taas sille kesän biletysvaihteelle, vaikka toisaalta ei sitäkään enää jaksaisi. Mutta ei nyt vaan jaksaisi miettiä näitä stressitekijöitä vähään aikaan.

Niin, niin, mikään tehdastyötyyppinen työ ei ole minun juttuni, mutta sitten kun pitäisi jotain tosissaan olla pusertamassa itsestään, niin sitäkään ei oikein jaksaisi lopulta, ainakaan pitkään. Olisi ehkä sittenkin ruvettava hulluksi taiteilijaksi, joka tullaan tuntemaan ainakin kuolemansa jälkeen ja jota arvostetaan edes silloin, ehkä joskus. Tai no, väliäkö sillä enää sitten.