Oikeastaan ei edes pitänyt tänään marista taas tännekin, mutta nyt tuntuu, että ehkä se kuitenkin auttaa. Olen yrittänyt esittää jollain tapaa vahvaa, kaikista tapahtumista huolimatta. Aina kun jollain elämäni osa-alueella menee kehnommin, niin sen sijaan, että yrittäisin parantaa tilannetta alan vain miettimään onko tässä oikeastaan mikään edes kovinkaan hyvin? Minäkin olen lopulta vain tämmöinen laiska, paska luuseri, jota pitää rangaista. Eli itsensä rankaisu on sitten paras mahdollinen keino selvitä elämän karikoista. Ero on kaikesta huolimatta vaikea ja muuttaa elämää. Menee aikansa, kun tottuu taas kaikkeen ja pystyy olemaan jälleen kunnolla onnellinen. Ja se, että olen ihastunut mahdottomaan kohteeseen, ei sekään katoa asioiden puhkianalysoinnilla ja itseinholla. Ei asia parane sillä, että ilkun itselleni ja pidän itseäni vain naurettavana pikkulikkana, jonka pitäisi kasvaa aikuiseksi. En saavuta mitään sillä, että en jaksa syödä ja olen sen tähden vielä masentuneempi ja sekavampi. En saavuta mitään sillä, että haluan kuihtua pois. Onneksi näitä asioita ja tunteita on tullut käytyä jo sen verran lävitse elämänsä aikana, että tuskin annan itseni kuihtua pois. Onhan näitä tilanteita ollut ja niistä on selvitty.

Itseinho johtuu lähinnä siitä, kun tietää, että eihän tässä asiat kuitenkaan ole niin huonosti verrattuna ties ja kehen. Mutta tämä on elämäni, eikä surun ja masennuksen määrää pitäisi vertailla. Hyvähän se on tiedostaa, että on hyviäkin asioita ja asiat voisivat olla kokolailla huonomminkin, mutta ei se mitään auta, että on paska olo vielä "epäoikeutetusta" masennuksestaan.

Nyt on jälleen alkanut itkuiset illat. Ihan hyvä. Pitää itkeä kun itkettää niin sitten jaksaa taas joskus hymyilläkin. Pitäisi keksiä jokin mukava itsensä hemmottelukeino, jokin mistä tulisi parempi olo, mutta kiloja ei kuitenkaan sata tai aivosolut tuhoutuisi viimeistä myöten. Ainakin voisi alkaa syömään. Sitten jaksaisi liikkuakin paremmin ilman huimailuja ja olisi varmasti muutenkin paremmalla tuulella. Ja tällaisiakin itsestäänselvyyksiä pitää taas itselleen tolkuttaa. No joskus vain täytyy, että saisi elämänsä taas raiteilleen. Eikä tarvitse tuhlata rahaa johonkin lifecoachiin. Toisaalta ollapa rikas, voisi palkata jonkun ajattelemaankin puolestaan. No, en pitäisi, vaikka joskus se olisikin ihan suotavaa.