On kurja tunne olla porukassa ja tuntea itsensä yksinäisemmäksi kuin yksin ollessaan. On kurjaa tietää, että jokaisella on joku siinä porukassa, joka on läheisempi kuin minä. Tulee semmoinen tunne, että on vaan pakko päästä pois.

Haluan pois. Pois jonnekin ja unohtaa. Tahdon unohtaa.

Kurja mieli, vaikka miten yrittäisin ajatella hyviä asioita. Se ei auta.

Tämä sopinee mielialaan kuin nappi nenään.





Lisäys: Tajusin muuten juuri, että tämä kesä on monella tapaa samanlainen kuin viime kesä. Olen jälleen yksin, ihastunut vailla toivoa, kuljen vuoristorataa, käyn töissä ja iltaisin makaan lattialla, kuuntelen musiikkia ja itken. Että jos hyviä asioita mietitään, niin tämän kesän ei ainakaan pitäisi olla huonompi kuin viime kesän. Ja kaikenlaista hyvää ja jännittävää on edessäpäin. Silti nyt tuntuu niin epäreilulta kaikki. Miksi näin piti käydä?