Voi taivas tätäkin päivää. Aargh! No tämän hetkinen kökköys johtunee lähinnä suden nälästä tai niin ainakin uskottelen itselleni. Pienikin masennus vie ruokahaluni. Äiti inisi, että olen laihtunut ja että pitää syödä. Inisi se paljon muustakin, siivoamisesta, rahankäytöstä... Yritä tässä sitten tuntea olevansa aikuinen.

Aamulla töissä käydessä vastaan käveli haiseva laitapuolenkulkija ja mieleni valtasi tavanomaisen inhon sijasta kummallinen hempeys. Kovasti teki mieli mennä kyselemään, että mitä kuuluu ja tarviiko se ruokaa. Enpä sitten mennyt. Pullosta olisin vissiin vaan päähäni saanut. Jonakin päivänä en enää vain välitä ja tosissani alan kaveeraamaan tuolla tienposkissa makoilevien ukkojen kanssa. Ei kai siitä haittaakaan olisi jos pari sanasta silloin tällöin vaihtaisi. Tosin itsesuojeluvaisto vielä toistaiseksi pitää erossa moisista mielihaluista.

Siivota pitäisi. Mm... No, ehtiihän sitä huomennakin. Tänään jos keskittyisin kävelyihin, hyppimään välillä sekopäisenä Urge Overkillin tahdissa, lukemisiinkin ehkä. Jos keskittyisin saamaan hyvän mielen. Tosin siivoamisen jälkeen voisi olla parempi mieli.

Päähäni on alkanut ilmestymään välähdyksiä minun ja entiseni hyvistä hetkistä, nyt kun olen taas kotona. Mitä meillä täällä oli silloin kuin asiat olivat vielä melkolailla hyvin. No tämä päätös on nyt tehty ja se pitää. Olen jo pitempään ollut jollain tapaa välinpitämätön koko ihmistä kohtaan ja vielä tämä pitkä ero, eikä minkäänlaista ikävää, kiinnostusta toista kohtaan. Juu ei järkeä hukata aikaansa sellaiseen.

Välillä pelkään olevani kykenemätön rakastamaan. Tunnen kykeneväni rakastamaan ainoastaan ystäviäni, myös miespuolisia ja ennenkaikkea eläimiä. Mutta siis ihmisistä puheenollen. Suhteissa ihastukseni hiipuu aina viimeistään siinä vaiheessa, kun olen varma, että toinen on tosissaan ja haluaa olla kanssani. Siinä vaiheessa aina alan tuntea oloni tukalaksi ja kaipaan vapautta. "I Want to Break Free!" Todellakin.

"Want to break free
I want to break free
I want to break free from your lies
You're so self satisfied I don't need you
I've got to break free
God knows, God knows I want to break free

I've fallen in love
I've fallen in love for the first time
And this time I know it's for real
I've fallen in love, yeah
God knows, God knows I've fallen in love

It's strange but it's true
Hey, I can't get over the way you love me like you do
But I have to be sure
When I walk out that door
Oh how I want to be free, baby
Oh how I want to be free
Oh how I want to break free

But life still goes on
I can't get used to living without, living without
Living without you by my side
I don't want to live alone, hey
God knows, got to make it on my own
So baby can't you see
I've got to break free

I've got to break free
I want to break free, yeah
I want, I want, I want, I want to break free
Ooh yeah
I want to break - yeah eah"

-Queen-

Enkö ole vain löytänyt vielä sitä oikeaa vai olenko sitoutumiskammoinen? Miten minusta on tullut sitoutumiskammoinen?

Mikä minä olen? Mitä todella tahdon? Miksi en pääse eteenpäin? Vai pääsenkö, mutten vain huomaa? Tietääpä sitä.

Milloin minusta tuli tällainen? Viime kuussa vielä hempeilin miehen perään ja nyt olen jo tehnyt siitä exän, eikä kiinnosta. Mikä minua vaivaa?