Synkeämpää. Syykin on selvä, menkat. Vatsaa särkee ja on inha olo. Ei oikein huvita mikään. Voisi vain katsella noita lastenohjelmia koko päivän. Jotain sellaista.

Olo tuntuu ulkopuoliselta. Tuntuu, että olen yksin ja irtaantunut kaveripiiristä. Tuntuu, että olen tyhmä enkä tiedä mitään. Tuntuu, että kukaan ei tykkää. :( Hassua miten mielialat vaihtelevat. Etenkin kun on menkat.

Voisi vain käpertyä peiton alle, sääliä itseään ja tirauttaa pari kyyneltä.

Tuntuu, että en kuulu noihin porukoihin. En tiedä mihin porukoihin kuulun. Jotenkin vain yksin jossain kaukana poissa on kaikkein parasta olla. Kuulun yksin kauas pois.

Tahdon tasapainon! En jaksa olla hassu pelle tai täysin masentunut muratti.

Viimeaikoina olen ottanut erityisen herkästi kaikki leikkimieliset läpät tai asiat missä ei edes tarkoiteta minua. Ottanut nokkiini. Yleensä osaan nauraa itselleni ja lasken mielelläni leikkiä itsestäni. Nyt olenkin yhtäkkiä pahastunut ja kimpaantunut. Suuttunut leikistä. Voi läheisraukat. No kai se on jotenkin ennakoinut näitä menkkoja. Ollut jotenkin herkässä mielentilassa. Silloin ei vain jaksa oikein ymmärtää ja nauraa.

Haluan eristäytyä. En jaksa sosiaalisuutta ja väen paljoutta.

Tänään ei vaan oikein jaksa.