Flegmaattisuus ja jokin flunssa. Tänään olisi pitänyt nousta kukonlaulun aikaan ja lähteä liikenteeseen, mutta pyh, kuumeinen vilutus ja kurkkaus ikkunasta ulos tekivät päätöksestä jäädä lämpimien vällyjen alle jatkamaan unia harvinaisen selvän. Epäilen kyllä suuresti, etteivät kukotkaan tällaisina aamuina mitään laulaisi, taatusti nukkuu puolillepäivin.

Pieni stressi koputtelee olkapäätä. Kohta jo lokakuu ja tässä pitäisi tehdä täysillä jo vaikka ja mitä. Kohta on sitten pakko yötä päivää paiskia hommia oli sitten miten kipeä tai väsynyt hyvänsä. Toisaalta nyt olen kipeänä, eikä flunssasta ainakaan stressailemalla toivu. Pitää ottaa rauhallisesti, että toipuu ja on sitten huippuvireessä ja voi kunnolla vyöttää kupeensa taistoon. Mitään auta juosta puolikuntoisena pitkin poikin ja hankkiutua vain entistä kipeämmäksi siinä touhottaessaan. Muutenkin olen lähes pari viikkoa nukkunut melko heikohkosti, joten nyt kun vihdoin uni maistuu, niin mitä järkeä on sitten väkipakolla riuhtaista itsensä ylös ja jatkaa samaa unetonta meininkiä? Kuitenkin omatunto hieman vaivaa, kun pitää itselleen järkeillä, että parempi nyt lepäillä. Minä kun olen ikäväkyllä, tai ikävästä en tiedä, mutta olen kuitenkin niitä ihmisiä, jotka helposti jättävät "vapaaehtoiset" menot, kuten luennot väliin silkan väsymyksen tai pienen päänsäryn takia. Töihin raahaudun sitävastoin vaikka ryömien ja sieltä sitten passitetaan kotiin, kun en itse tajua jäädä. Lisäksi olen usein siellä vielä yksin, enkä kehtaa alkaa soittelemaan toisten vapaapäivinä, että menkääs töihin, kun minä olen kipeä. Hmm, lisäksi tällaisessa väsymystilassa olen vain turvallisuusriski; saatan lähteä ylittämään tietä huomaamatta autoja, niinkin on käynyt. Saatan menettää täydellisesti hermoni ruuhkaratikoissa ja tiuskia jos joku käyttäytyy mielestäni kertakaikkisen idioottimaisesti, vaikka se joku saattaa vain olla yhtä väsynyt kuin minä. Saatan siis pelastaa jopa ihmishenkiä pysymällä kotona, kun olen liian väsynyt. Enkä nyt tarkoita sellaista yksi huonosti nukuttu yö-väsymystä, vaan totaalista väsymystä, kun tuntuu että asvalttikone olisi jyrännyt päältä moneen kertaan, että keittiön ja makuuhuoneen väliä kulkeminenkin on uuvuttavaa.

Ihan kuin olisin tästä joskus jo kirjoitellutkin, no ehkä olen, ehkä en. Näin taas viimeyönä todella todentuntuisia ja omituisia unia. En nyt aivan tarkkaan enää muista, joten ei niistä sen enempää.

Nyt ei paljoa tuo harmaansynkkä ilmakaan piristä. Toisaalta se sopii mielentilaani. Ehkä kirkas auringonpaiste vaan ahdistaisi, paljastaen kaikki nurkissa pyörivät pölypallukat.

Mitä tehdä? Sytyttääkö jo kynttilät ja piirrellä hieman? Vai alkaisinko kuitenkin vilkuilemaan vähän opiskelujuttuja hissukseen? Ihan kivaa kuitenkin, että välillä on tällaistakin. Sitten on taas terve ja tehokas, kun koittaa kirpeän pirteä ja aurinkoinen syyspäivä. Joku voisi tuoda sellaisia kaneliomenoita, itsepoimittuja korissa ja kanttarelleja, kiitos.