Parempaan päin. Ehkä. Ainakin toivon niin.

Tuntui hyvältä uppoutua muutamaksi tunniksi suunnittelemaan syksyn lukujärjestystä ja muita pieniä opiskelujuttuja. Etenkin kun tämä ei ole vielä sitä itseään vaan vasta suunnittelua. Suunnittelu on ihanaa. Saas sitten nähdä kun pitäisi edetä tositoimiin. Mutta jossain vaiheessahan ne suunnittelutkin on tehtävä ja jostain aloitettava. Eihän sitä muuten tiedä mitä tehdä. Ja mikä parasta, aivosolut lähtevät taas hissukseen liikenteeseen. Tosin ne tuppaavat hyrräämään innokkaimmillaan aina silloin kun pitäisi nukkua. Tänään en ole edes nukkunut päivällä. Making progress.

Huomenna jos raivaisi itselleen vielä viihtyisän opiskelunurkkauksen. Pöytätilaa kyllä periaatteessa on, mutta kaikki se on epämääräisen roinan peitossa; cd-levyjä, kirjoja, mainoslehtisiä, räkärättejä, paperilappusia, vanhoja kuitteja, kosteusvoiteita, värikyniä, laskuja, pölypussi... kaikki sulassa epäsovussa keskenään. Ehkä alankin jo kohta raivaushommiin, ei tässä kuitenkaan vielä nukuta.

Yllättävää energiaa. Olisiko jopa positiivista energiaa? Ks. ed. kirjoitus. Nyt muuten ymmärrän; koko negatiivinen energiani on lähtöisin tästä kämppäni sekasortoisesta feng-shui tilanteesta. Eli hieman kun raivaan, niin eiköhän ole sekin ongelma ratkaistu.

Ei kai tässä sen kummempaa ollut. Mukavaa kun tekee välillä jotain niin, että siihen uppoutuu koko mieli, eikä muista haikailla kaikenlaista hyödytöntä. Ehtiihän niitä asioita taas pyöritellä päässään sitten yöllä sängyssä maaten.