Ja vuodatus on jumittanut jälleen koko aamupäivän. Mrrr….

Eilisen kaltaisista flow-tiloista ei tänään ole ollut tietoakaan. Olen kyllä huomannut, että kaksi helposti sujuvaa, tehokasta päivää on lähes mahdottomuus. Jotenkin koko yö ja aamuherätys ennakoi tämän päiväisiä tunnelmia. Yöllä minuun iski yhtäkkiä joku kamala kuolemanpelko, mikä on todella harvinaista. Nyt se sitten iski sitäkin rajummin. Minulla on jotain pieniä terveydellisiä vaivoja, ei mitään suuria kuitenkaan ja ajattelin, että minulla on se tappava suolistobakteeri tai melanooma. Sitten ajattelin, että jonain päivänä kävelen jossain onneissani suunnitellen tulevia juttuja ja sitten joku rattijuoppo ajaa päälleni ja kuolen tai muuta vastaavaa.

Eilen olin hiukan huolissani, kun isä ei ollut vastannut puhelimeen kahteen päivään, eikä ollut soittanut takaisin. Ajattelin että mitä jos isälle on sattunut jotain? Sain asiaan kyllä pian varmuuden, kun soitin äidille, mutta jäin kuitenkin miettimään miten tulisin selviytymään isän kuolemasta. Minulle isä on varmaan se ainoa ihminen, jonka puoleen käännyn helpoiten oli iloa tai surua. Isä iloitsee puolestani ja on ylpeä minusta varmaan kaikista ihmisistä eniten. Surutilanteissa se ei aina ehkä osaa sanoa kaikista lohduttavimpia sanoja, mutta sen huomaa, että se on itse niin surullinen puolestani, että ei siksi osaa parhaiten lohduttaa. Mietin vaan miltä sitten tuntuu, kun isää ei enää ole ja minulle tapahtuu jotain hyvää ja ensimmäisenä ajattelen, että nyt soitan isälle? Minä olen säilynyt toistaiseksi kaikelta liian suurelta ja henkilökohtaiselta surulta, siis jonkun todella läheisen henkilön yllättävältä  poismenolta, että välillä pelkään koska se sattuu omalle kohdalle. En kyllä ymmärrä miksi ajatukseni on tässä kaiken hyvän keskellä yhtäkkiä kääntynyt kuolemaan. Ärsyttää, kun asiat ovat nyt kuitenkin melkoisen hyvin ja sitten alan pohtimaan tällaisia ja itkuksihan se menee. Varsinkin yöt ovat hankalia jos silloin ajatukset harhautuvat ikäviin asioihin ja silloin ne helpoiten juuri niihin harhautuvatkin. Ehkä näin jotain kurjaa unta, minkä vuoksi sitten kuoleman ajattelu tuli mieleen.

Aamuinen lenkki ei tuottanut eilisen kaltaista mielihyvää ja iloisuutta. En nähnyt tai enpä juuri edes katsellut oravia. Lasten kiljunta otti päähän. Kaikki vastaantulijat olivat tavattoman ärsyttäviä.

Tulevaisuus pelottaa. Mietin miten jaksan kaikki muutokset? Pitäisi hoitaa ja miettiä tolkuttomasti käytännön asioita ja vihaan käytännön asioita. Olen vain niin huono niissä. Toisaalta jos muutoksia ei nyt tapahtuisi niin en olisi onnellinen. Tiedän, että muutosten eteen on nähtävä vaivaa ja ne välillä pelottavat. Tämä kuuluu asiaan. Mieluummin nyt nauttisin vain siitä kutkuttavan mukavasta jännittyneestä olotilasta, mitä olen tässä viimeisen viikon aikana enimmäkseen tuntenut, enkä tällaisesta, että tekisi mieli vaan hautautua peiton alle ja perua kaikki.

Että kerrassaan hilpeitä ajatuksia pyörii taas päässä.

Tein tuossa tehokkuuden puuskaa odotellessani pari testiä:

Miten selviät sydänsuruista?

Pisteitä 7-14: Ystävät ja hurtti huumori ovat pelastuksesi. Vaikka itkettää ja surettaa, pystyt keskustelemaan erosta rakentavasti paitsi saman kohtalon kokeneiden myös ehkä jopa exän itsensä kanssa. Ratkaisukeskeisenä ihmisenä haluat selvittää asiat halki, poikki ja pinoon. Tarvittaessa rohkenet hakea ammattiapua. Uskosi tulevaan on luja, joten nuolet haavasi ja jatkat entistä vahvempana elämässä eteenpäin.

Pitänee paikkansa. Näin se on aina mennyt.

Onko alkoholin käyttösi kohtuuden rajoissa?

TULOKSET: Sait testissä yhteensä 7 pistettä

Pisteitä 0-7: Sinulla ei liene ongelmia alkoholinkäytön kanssa. Alkoholi on sinulle nautintojuoma, joka juhlistaa vaikkapa ruokahetken tai ystävien kanssa vietetyn illan. Mottosi on: kohtuus kaikessa.

Juu, vielä homma hanskassa. Tosin jos olisi mennyt yhden pisteen yli olisin ollut jo siinä vaiheessa, jossa tavallaan homma hanskassa, mutta pitäisi vähän kuitenkin tarkastaa noita määriä. Minusta kuitenkin yksi alkoholiannos= punaviinipullo. ;)

Voi paska. Paska viikonloppu (teiniangstia).Nyt sitten alkoi aurinkokin paistamaan ja äsken lenkillä oli ankean pilvistä ja harmaata. Tänään olisi jopa kolmet juhlat joista valita, mutta minä valitsen jäädä kotiin tekemään hommia ja jurputtamaan ja jupisemaan itsekseni. Pakko. Huomenna ei ole varaa olla pienimmässäkään krapulassa tai juhlien jälkeisessä yleisväsymystilassa. Itseni tuntien, tiedän, että kyllästyn vain kuoliaaksi jos yritän käydä väkisin jossain juhlissa roikkumassa pari tuntia yhden viinilasillisen voimin. Ja siinä on sitten aina se suuri vaara, että retkahdan tylsyyttäni nautiskelemaan sitä viiniä hiukan enemmän, päädyn keskustaan juhlimaan, kömmin aamuviideltä sänkyyn ja huomenna herään iltapäivällä huonoon oloon ja ihmettelen taas mihin kummaan kaikki vähäiset rahani ovat kadonneet. Osaan kyllä nauttia illanvietosta ilman tolkutonta juomista, mutta siihen tarvitaan hyvä ja tuttu seura. Nämä tämäniltaiset kun eivät ole sellaisia juhlia.

Puh! Tekipä hyvää kirjoittaa kaikki ankeus itsestään ulos. Nyt on jo hiukan parempi mieli. Ehkä tästä tuleekin vielä ihan hyvä päivä. *Toiveikkaana* :)