Uuden vuodenajan kunniaksi päätin ottaa upouuden sivupohjan käyttööni, samasta paikasta kuin edellinenkin, eli Piristysruiskeen Sarelta.

Ehkä palaan vanhaan vielä joskus, koska jotenkin pidin sen päiväkirjamaisesta ulkonäöstä. Yritän pitääkin tämän mahdollisimman puhtaana päiväkirjana, enkä kotisivuna, mutta välillä tietenkin on kiva kokeilla uusia asioita. Saattaa tosin olla, että kohta, piankin, tunnen polttavaa halua kirjoitella taas kynällä kirjaan, etenkin kun olen mennyt hankkimaan vanhanaikaisen mustesulkakynän. Mikäs sen upeampaa kuin kirjailla musteisia koukeroita vanhanaikaiselle paperille kynttiläin kajossa myrskyisinä syysöinä. Kyllä, olen kai jotenkin outo, mutta olen aina tuntenut suurta vetoa vanhanaikaisia juttuja kohtaan ja tunnen vastenmielisyyttä nykyteknologiaa kohtaan, vaikka onhan siinäkin puolensa. Välillä vain niin kaipaan koneista riippumatonta elämää. Ja vanhenemisessa on ainakin se hyvä puoli, että ei ole enää niinkään väliä, vaikka olisikin outo. Sitäpaitsi, aina löytyy oudompia. :)

Yhtäkkiä on kumman kylmää. Pidän siitä, mutta en oikein osaa vielä varautua siihen. Palelen ulkona ja sisällä, kunnes muistan pistää pitkät housut ja takin päälle ja sisällä ikkunat kiinni.

Jännittää tuleva syksy, talvi ja kevät. Millainen olen ensi kesänä? On odotettavissa niin paljon muutosta siihen mennessä. Elämässäni ei ole tapahtunut vastaavia suurempia muutoksia moniin vuosiin. En ole tottunut suuriin muutoksiin, vaikka olenkin jo pitkään kaivannut niitä. Miten jaksan, selviän? Luulen, että ihan hyvin, olen ylittänyt itseni jo tänä kesänä ja viimeisen vuoden sisällä. Kyllä minä pärjään.

Ihana ilta. Jo hämärää. Sytytin ensimmäiset kynttilät sitten kevään. On kotoista ja rauhallista. Muutaman päivän päästä voin mennä ostamaan haluamani romaanin ja muitakin kirjoja, tosin tietysti olisi hyvä säästääkin tulevaa varten, mutta jotainhan on ostettava jos tililtä löytyy edes 100 euroa ja laskut on jo maksettu.