Hyvä viikonloppu takana. Sosiaalinen. Teki ihan hyvää tuossa sekoamisvaiheessa saada seuraa ja muuta ajateltavaa. Jopa turhanpäiväiset leffat olivat mainioita. Tuntuu hienolta, että ympärillä on ihmisiä, jotka ovat samassa jamassa. Tuntuu hyvältä jutella epämääräisistä fiiliksistään ihmisten kanssa, jotka ymmärtävät, ainakin tarpeeksi hyvin. Ei kai tähän ole olemassa mitään patenttiratkaisua. Ainoa mikä tulee mieleen, on jokin mullistava elämänmuutos; muuttaa toiseen maahan tai edes maalle, saada lapsi, askeesi yms. Tehdä jotain, ettei ole aikaa olla ja ihmetellä. No osaan kyllä nämä elämänmuutokset hieman pienemmissä mittakaavoissa ja ulkomaille muutosta voi tulla totta ehkä piankin. Mutta, jotenkin nyt tuntuu, että se ei ole ratkaisu. Muutoksen on tultava sisältä.

Kova tarve peitellä kaikkea, tyhjyyttä, kaikenlaisella pienellä kivalla. Olen tosiaan kuin pieni lapsi, joka itkee jos ei saa tikkaria. Pitäisi kokoajan olla jotain kivaa, jotain hyvää. Kokoajan. Vähäpätöisimpiä arkiaskareitakaan ei jaksaisi nyt millään suorittaa. Kirjaston kirjojen palautusreissu on mahdoton tehtävä ilman matkanvarrella nautittua jäätelöä puistossa ja kahvikupposta torilla. Tehtävä on muuten liian uuvuttava. Kaikkea pitää piristää jollain. Muuten ei jaksa. Muuten vajoaa asvalttihalkeamaan. Juhlaa sen olla pitää! Vai johtuuko tämä vain kesästä? Toisaalta, muulloin sitä piristystä vasta kaipaakin. Saavuttaisinko sillä sitten mitään, jos kieltäytyisin suklaasta, viinistä, juhlista, yms. piristyksistä? Valaistuisinko? Ehkä pitäisi kokeilla. Mutta kuka minun kanssa silloin haluaisi enää olla?

Illalla taas sosialisointia. Ihan hyvä. Tuntuu, etten saavuta mitään yksinäni märehtimällä. Ainakin on taas yksi ilta hauskemmin ja nopeammin ohi. Vaikka kiire tässä ei mihinkään todellakaan ole.

Ajat muuttuvat, ihmiset eivät. Tai kysymykset eivät. Ajatus vain pälkähti mieleeni, kun tajusin, että eipä nämä perimmäiset kysymykset ole kovinkaan muuttuneet sitten antiikin ajoista. Sekin on kummallista. Kaikki tuntuu kummalliselta. Olen kummallinen ja niin ovat muutkin. Kummallista.