Varmaan alkaa olla se hetki käsillä, että pitäisi kömpiä talviunille. Olisikin mukavaa etsiä jostain karhunpesä, käpertyä nallen pehmeää ja lämpöisää kylkeä vasten ja herätä vasta keväällä. Tosin jouluna voisin käydä syömässä vähän jouluherkkuja.

Väsymys siis edelleen päällä. Ei se sinänsä mikään ihme muutenkaan, ruoka ei ole maistunut moneen päivään, eikä kahvin juontikaan houkuta. Maha on jostain ärtynyt ja ihan tämä syömättömyys ja kahvittomuus unetuttaa. Ei kai se ole maailmanloppu jos tässä nyt viettää pari päivää tai vaikka kolmekin vähän rauhallisemmin. Ehkä myöhemmin tänään intoudun vielä katselemaan opiskelujuttuja tai sitten en. Muuten aion vain lukea fantasiaa, surffailla netissä ja ehkä katsella jonkin leffankin. Semmoista oleilua vaan.

UM:n kanssa on tullut puheltua viimepäivinä paljon. Tuossa tiistain suurta 'paljasta tunteesi' päivää viettäessäni otin ja soitin hänelle. En kyllä puhellessa avautunut tunteistani, mutta kyllähän ne teot kertovat edes jotain. No eilen sitten UM soitti minulle ja puhuttiin varmaan ennätyspitkään. Se oli mukava puhelu. Sellainen, mitä tuli harrastettua enemmänkin silloin kun netit ja viestien näpyttelyt eivät vielä olleet vallanneet maailmaa. Sellainen, että tuntui kuin toinen olisi ollut siinä vieressä, eikä jossain kaukana toisessa maassa. Nykyään nuo puhelut ihan kaikkien kanssa tuppaavat olemaan sellaisia pikaisia kuulumisten kyselyjä, joskus jonkun hyvän kaverin kanssa toki saattaa jotain enemmän jaaritellakin, mutta hervemmin nykyään. Joskus lankapuhelimien kultaisina aikoina sitä saattoi hölpötellä puhelimessa joka ilta tunti tolkulla vielä ihmisten kanssa, joita oli samana päivänä nähnyt. Mm... Hyvältä tuntui jutella taas.

On oikeastaan aika ideaalia (ainakin tällä hetkellä) saada tutustua mieheen tällä tavoin. Kun ollaan tavattu ja tiedetään, että on mukavaa yhdessä ja vetovoimaa löytyy, mutta joudutaan tutustumaan ensin ihan vain puhumisen kautta. Kun taas jos nähtäisiin, sitä olisi tietysti helppoa lipsahtaa heti fyysisyyden puolelle, missä ei tietenkään mitään vikaa ole, mutta tällä tavoin näkee ehkä helpommin onko hommassa mahdollisesti muutakin kuin vain fyysistä vetovoimaa. Minulla kun on ollut muutama sellainen lyhyt suhde, jossa fyysistä vetovoimaa löytyy, mutta muuta ei sitten paljoa löydykään. No kyllähän sen huomaa tietysti pian, mutta sellaisissa suhteissa tuppaa roikkumaan helposti liian pitkään, kun on itse ainakin melko huono tekemään sitä ratkaisevaa askelta.

Kunhan pähkäilen. En edes tiedä oikein mitä. Tuntuu, että sormet vaan kirjoittavat jotain ja ajatukset ovat jossain unessa.

Näin muuten kamalan painajaispätkän. Olin kylpyammeessa veden alla naama kohti pohjaa ja yhtäkkiä tuli sellainen vähän psykomainen suihkukohtausmusiikki ja tiesin, että jos käännyn näen jotain kamalaa ja että kohta on pakko kääntyä, koska olen veden alla. Samalla tajusin, että ainoa keino on herätä ja siinä sitten jonkin aikaa taistelin, kunnes heräsin. Brrr...  Onneksi en näe usein painajaisia, muuten en ikinä uskaltaisi nukkua.

Nyt sohvalle kirjan kanssa. Ja sitten voinkin nukahtaa mukavasti sateen ropinaan.