En kyllä ymmärrä mikä siinäkin on, että kun astuu ylös väärällä jalalla niin pääsääntöisesti ihan koko päivä menee pieleen. Ja kaikki mikä voi mennä pieleen, menee pieleen. Koko päivän olen juminut koneen äärellä. Sain kirjoitettua varmaan kaksi lausetta opiskelujuttuja. Lauseiden välissä kävin keittämässä kahvit.  Kahvi ei piristänyt yhtään. Toisen lauseen jälkeen vastasin Sirenitan kommenttiin (kiitos kommentista! :)), mutta Vuodatus päätti lakata jälleen toimimasta juuri sillä hetkellä, kun piti julkaista kommentti. Sitten yritin nukkua päikkäreitä. Ei tullut mitään. Ajattelin, että jos nyt nukun niin en nuku yöllä ja sitten menee huominenkin pipariksi. Keitin jälleen kahvit ja tulin jumittamaan kirjoitelmani pariin. Ei tullut mitään. Sitten päätin lähteä kauppaan, että tulisi käytyä vähän ihmisten ilmoilla. Ei tullut mitään siitäkään. Kaupungin meteli tuntui jälleen liian kovalta. Meinasin jäädä auton alle, kun auto ajoi päin punaisia. Hitto, kun ei nähnyt rekkaria. En luota yhtään mihinkään liikennevaloihin. Muistakaa aina katsoa pysähtyykö autot varmasti, ennen kuin lähdette ylittämään tietä, vaikka miten palaisi jalankulkijoille vihreät. Rehellisesti sanottuna vitutti koko kauppareissu. Kaikki ihmiset tuli taas jumittamaan tielle ja kassaneitikin oli helvetin yrmeä. Piti käydä lähinnä ostamassa jotain lohdullista ja piristävää, mutta rahaa paloi taas ihan liikaa, vaikka ostin vain pakollisten lisäksi kynttilöitä, tulitikkuja, kaksi Talviomena-siideriä ja Fazerin tummaa suklaata.

Tällä hetkellä täällä palaa kaksi pitkää kynttilää ja 10 tuikkukynttilää. Kuuntelen mm. tätä ja yritän ajatella positiivisesti. Tekisi mieli kyllä tirauttaa pari kyyneltä, ihan muuten vain. Tai ensin voisi paiskoa esineitä seinille ja sitten heittäytyä maahan ulvomaan. Tämä nyt on vain monen tekijän summa. Viikko erakkona, suihkussakin tullut käytyä viimeksi keskiviikkona, stressi, menkkojenkin pitäisi alkaa kai joskus ensiviikolla, huonommin nukuttu yö ja siitä johtuva kurja unisuus. Ei sen kummempaa. Ihan turhaa olla tällainen känkkäränkkä. Mutta on vaan vähän huonompi päivä. UM:stäkään ei ole kuulunut mitään aikoihin. Sitten keskiviikon. Enpä minäkään ole ottanut yhteyttä.

Minuakin oli lähestytty sähköpostiin oma.fi:n kautta. Eipä kuulostanut kovin houkuttelevalta. Ei ole nuo iltalehdet muutenkaan oikein minun suosikkejani (vaikka hömppätestejä sinne aamulla ajauduin tekemäänkin, turhautuneisuuttani).

Jostain on pitänyt kirjoittaa jo pitkään… Ai niin. Sinkkuilussa ja talvessa on se hyvä puoli, että ei tarvitse huolehtia säärikarvojen ajeluista. Olen riemuinnut siitä kovasti, mutta juuri nyt se tuntuu laihalta lohdulta.

Byhyy, minulla ei ole ystäviä. Ja juuri ilmoitin ystäville, että en valitettavasti pääse illan juhliin. Tänään on vain surkeilu- ja itsesäälipäivä. Sellaisia tarvitaan välillä. Vai tarvitaanko? En ihan nyt yllättäen oikein tiedä.