Hyvän mielen päivä, kaikinpuolin. Minä olen saanut yllättävän paljon aikaiseksi siitä huolimatta, että päivä ei ole vielä kovinkaan pitkällä. Olen hoitanut asioita rauhallisesti, mutta tehokkaasti ja keskittyen. En ole höseltänyt päämärättä paniikissa vähän siellä sun täällä vaan kerrankin tekemisissäni on ollut jotain järkeä ja hyvä olokin on säilynyt. Näin jos hommat sujuisivat aina niin kaikki olisi mitä mainiointa.

Välillä mietin, että saanko olla näin hyvillä mielin, kun ystävällä menee huonommin? Mutta sitten taas miksi en? Tottakai ajattelen ystävääni ja olen surullinen hänen puolestaan, mutta ei kai sen tarvitse vaikuttaa kokoajan kaikkiin ajatuksiini ja mielialoihini. Eikö minustakin ole ystävälleni enemmän apua jos olen suht positiivisena ja iloisena, kuin että jos surkuttelisin vaan kurjana. En tietenkään aio hehkuttaa ystävälleni miten hyvin minulla menee ja miten kaikki on kerrassaan loistavasti, vaan keskityn häneen. Mutta varmasti osaan auttaa häntä näkemään valoisempiakin puolia jos itsekin näen niitä.

Elämä tuntuu aina yllättävän paljon helpommalta, kun keskittyy tähän hetkeen ja tähän päivään. Kun osaa olla ajattelematta mitä huomenna pitää tehdä ja tällä tai ensiviikolla. Muutenkin kun unohtaa koko pitää tehdä-ajattelun. Kun vain tekee ne kaikista välttämättömimmät ja ehkä vähän extraa jos huvittaa, mutta ei ajattele, että pitää tiskata yms. ellei ole aivan pakko. Jos haluaa ajatella tulevia niin ajattelee sitten vain mukavia juttuja, mitkä tuottaa iloa itselleen. Jos on pakko ajatella tulevaisuuteen liittyviä ikävämpiä velvoitteita, niin sitten viettää vaikka kerran viikossa ns. tulevaisuusillan, jolloin kynän ja paperin kanssa suunnittelisi ne välttämättömät asiat. Muina aikoina niitä ei sitten tarvitsisi enää ajatella. Kumpa minä oppisin vielä joskus elämäänkin näiden oppieni mukaan. :)

Tunteet UM:n suhteen vaihtelevat lähes päivittäin tai jopa aamuin illoin. Tällä hetkellä on sellainen tunne, että pidän hänestä edelleen ja olen onnellinen, että olen häneen tutustunut, mutta turha tässä pyöritellä päässään minkäänlaisia visioita tulevaisuuden suhteen, kun mitenkään en voi tietää miten asiat mahdollisesti tulevat menemään. On turhaa elää ajatuksissaan jokaista hetkeä etukäteen. Hetkiä joita mahdollisesti tulee tai hetkiä joita ei ikinä tule. Saan odottaa viestiä tai puhelua häneltä ja nauttia niistä, mutta ei sen enempää. No hyvä on, saan myös muistella romanttisia hetkiä hänen kanssaan, mutta se on sitten siinä. Turha kuvitella mielessään romanttista jälleennäkemistä joka ilta usean kuukauden ajan ja sitten pettyä, kun asiat eivät kuitenkaan mene ihan niin. Pieniltä odotuksilta on turha lienee välttyä, mutta muuten voisi yrittää muistaa hiukan käyttää järkeäänkin, vaikka vahvasti tunteella tulee elettyäkin. Todellisuus tuntuu usein laimealta jos elää liikaa kuvitelmissaan ja miettii miten asiat voisivat olla ja mennä, mutta jos kykenee keskittymään todellisuuteen kaikilla aisteillaan, niin silloin se toisinaan voi tuntuakin tarua ihmeellisemmältä.

Hitsiläinen! Nyt olisi oiva tilaisuus päiväunille, mutta tietenkään ei väsytä. Oo! Vietänkin luovuusiltapäivän ja illan! Soitan pianoa ja piirrän! Jipii! :)