Unohdinkin tuossa kirjoittaa, että UM on nyt Ummipummi. Näin siis silloin, kun olen suivaantunut. Minähän en onneksi pienistä suivaannu ikinä. ;) Näet, herra Ummipummi ei antanut kuulua itsestään mitään sitten maanantain. Minä kuitenkin otin oma-aloitteisesti häneen yhteyttä tuossa viikko tai pari sitten. :) No, eilen sitten poikkesin linjastani sen verran, että otin yhteyttä itse, kun kyllästyin odottelemaan. Vastausta ei kuulunut ennen yömyöhää. Ummipummi oli "parilla" ja kaikki hyvin kuulemma. Vai niin. Voisihan sitä jotain enemmänkin kertoilla, kun ei ole peräti kahteen päivään antanut itsestään kuulua. Minä kuitenkin kerroin seikkaperäisesti kaiken, menkkojen alkamisesta en sentäs maininnut. ;) Olen aiemminkin kirjoitellut tästä Ummipummin ankeasta viestittelytyylistä, kun ei oikein mitään irtoa. Puhelimessa on onneksi mukava jutella. Onhan se tietysti tärkeämpää, että puhuminen sujuu, kuin jotkut viestit, mutta. Semmoiset mukavat pienet viestit vain saavat päivän paistamaan ja sellaiset tylsät "tunteettomat" viestit taas kasaavat pilviä pään päälle. No ei kai voi odottaa, että kukaan jaksaisi olla puoli vuotta näkemättä yhteyksissä joka toinen päivä ihmisen kanssa, jonka on nähnyt kaksi kertaa. Ja siis voisihan se toinenkin osapuoli olla hiukan aktiivisempi tässä yhteydenpidossa. Minä en ainakaan jaksaisi olla kovin aktiivinen, jos toisestakaan ei koskaan mitään kuulu.

Mutta, kun, mutta, äh... Kun en minä tiedä!

Miksi näissä asioissa on aina vaan niin teini?