Levottomuus!

Hulluus!

Kiva päivä ollut huolimatta huonosti nukutusta yöstä ja aikaisesta aamuherätyksestä. Luennoilla jaksoin jopa keskittyä hiukan oikein opetukseenkin, ainakin ensimmäisen tunnin ajan, mikä on jo varsin sensaatiomaista. Sitten olin sosiaalinen; ensin tapasin yhtä hyvää ystävää, käytiin kahvilla, erottiin, sitten tapasin vielä toisen hyvän ystävän, käytiin kahvilla, kaupoissa, kaljalla. Nyt iski sitten tämä kammottava levottomuus. Aaaw. Aurinkokin paistaa, ei mitään tolkkua sytytellä vielä kynttilöitäkään.

UM.... Yyh, siitä ei ole kuulunut kuraustakaan sitten eilisen!:( Joku soitti aikaisemmin tänään tuntemattomasta numerosta ja löi luurin korvaan, kun vastasin. Ei kai se nyt soittelisi ja löisi luuria korvaan? Miksi? Ei se aiemminkaan ole niin tehnyt, joten miksi nyt? Se kyllä soittaa aina tuntemattomasta numerosta. No, sehän on voinut olla kuka vaan. Tai jos sen on pitänyt soittaa jollekin ihan muulle ja se on vaan vahingossa soittanut minulle ja sitten on mennyt pasmat sekaisin, kun aivan väärä ihminen vastaa? Hmm.. Ei. Jos sen puhelin on soitellut itsekseen taskussa? Minullakin on joskus puhelin soitellut omiaan laukussa. Mutta, mutta, what, what, what? No vaikka what ever. Ei kukaan järkevä aikuinen ihminen pyörittele tällaisia asioita päässään. Ainoa vaihtoehto siis on, että olen hullu.

Ei hemmetti, tahtoo romantiikkaa! Ei kestä! Hullu sekopää!!!

Remember, remember the fifth of November. Se tuli jotenkin tähän liittyen mieleen, kun vain tietäisi mihin?

Sitten on jostain leffasta oleva lause pyörinyt monta päivää päässä, enkä kuolemaksikaan muista mistä. Lause on näinkin merkityksellinen kuin: "I can make you some eggs if you like?" Sitä yrittää ajatella jotain järkeviä ja ainoa mitä päähän tulee, on tämä lause. Mikä tässä meni vikaan? Blame the parents. Joo.