Tuolla pohdiskeltiin yksinään juomisen dilemmaa. Monilla yksinäisyyden tunne korostuu kalsarikännissä, monet ajattelevat olevansa jokseenkin noloja tapauksia. Oma suhtautumiseni asiaan on taas jokseenkin rento. Mikä ei tietysti ole aina hyvä asia. Rento suhtautumiseni yksinään tissuttelulle juontaa juurensa kenties jo lapsuuden kodistani. Suunnilleen 16-vuotiaasta asti vanhempani tarjosivat viikonloppuisin viiniä myös minulle. Ja koska silloinhan olisi ollut nolouden huippu juoda vanhempien seurassa niin join sitten tarjotut 1-2 viinilasillista omassa huoneessani ja tietysti muutenkin tuli tuolloin oltua kotona aikalailla omissa oloissaan. Sitten milloin lie yksin jo asuessani keksin korkata jonkun lahjaviinipullon itseni iloksi. Tietysti olin ajatellut juovani vain pari lasillista, mutta vissiin sitten olen sen verran viinaan menevä, että pullo meni lopulta melko vaivatta alas. Samalla huomasin, toisin kuin monet, että viini parantaa olotilaani, oli se sitten jo ennestään hyvä, niin juomalla hieman siitä tulee entistä parempi, jos olen stressaantunut ja kireä, viini rentouttaa. Jos olen masentunut en osaa syödä enkä onneksi myöskään juoda. Masentuneena ei tee mieli mitään. En pysty juomaan useaa päivää putkeen ja kunnon kännejä en myöskään yksinäni harrasta, mutta viinipullo silloin tällöin eli noin kerran viikossa menee kyllä kevyesti ihan yksinäänkin. No, joskus on kyllä lipsahtanut hieman kännäyksen puolelle, mutta onneksi harvoin. Huomaan omalla kohdallani tämän olevan myös puhtaasti ikäjuttu. Nuorempana se oli jotenkin nolompaa, nykyään ei niinkään. Minulla on joitain ystäviä, jotka kahden kesken kyllä tunnustavat juovansa silloin tällöin myös yksin, mutta suuremmassa porukassa asiasta puhuttaessa ovat ihan että ei tulisi mieleenkään. Miksi asiaa on niin vaikea tunnustaa? Minä en polta, enkä käytä huumeita, jos joskus haluan juoda pullon viiniä yksinäni silloin tällöin niin mitä sitten?

Juon viiniä parhaimmillaankin. Koska olen taas terve, on kuuma ja halusin piristystä viinin muodossa. Lisäksi en ole juonut aikoihin yksinäni. Ehkä koska ei ole tarvinnut. Eli siis on tullut juotua tarpeeksi ihan seurassa. Myönnän, että kesällä tulee usein naukkailtua ahkerammin kuin talvella. Etenkin kun on lämmintä tuntee jatkuvasti olevansa jollain etelän lomalla, kävelemässä rantakadulla ja siemailemassa drinkkejä kuumassa, kuun loistaessa taivaalla ja aaltojen läiskähdellessä rantakallioihin.

Vaikka odotankin syksyä en tahdo, että kesä loppuu.