Päivän teema: ikä; syväluotavaa tutkiskelua ihmisen henkisen kehityksen kasvusta vanhenemisen myötä. Hahhaa. Henkisen kehitykseni huippu oli varmaan kymmenen vuotta sitten, siitä lähtien onkin menty tasaisen varmasti alaspäin. Minä ymmärsin tänään, että kriisini ei suinkaan tyydy vain villiin ja vapaaseen kesään, vaan nyt kriisini tarvitsee sekä kiinteyttävän, että kosteuttavan kasvonaamion. Tänään nimittäin säikäytin itseni pahan kerran kun näin kuvajaiseni bussipysäkin mainostaulusta, aluksi en meinannut tunnistaa moista kassi-almaa. Noo, tänään oli kyllä poikkeuksellisen aikainen herätys, jolloin vedän päälle mitä nopeiten saan, eikä tarvitse kuluttaa aikaansa etsien silmäpakoja sukkahousuista yms. Jokatapauksessa olen tämän illan kuluttanut pohtien henkevästi, että pitäisi kai hieman jaksaa panostaa ulkoiseen olemukseensa. Ei sillä, että haluaisin tällä hetkellä ketään erityisesti ulkoisilla avuillani olla viehättämässä, mutta siksi että ei tuntisi itseään niin toivottoman kulahtaneeksi tapaukseksi. Hih, en nyt ihan aina sentään tunne itseäni näin toivottomasti rupsahtaneeksi, mutta näin pimeiden aikojen tullen taas väsymys loistaa kalvenneilta kasvoilta herkemmin ja se mitä sieltä peilistä tällöin näkyy ei aina ole kovin mieltä piristävää.

En ole koskaan perustanut mistään terveyskylpylälomista, mutta nyt sellainen olisi kyllä tervetullutta luksusta. Olisi kiva mennä sellaiseen vaikka äidin kanssa. (Onko tämä joku selkeä vanhuuden merkki?) Hierottaisiin, laitettaisiin kokovartalomutanaamio ja hoidettaisiin varpaankynsistä hiuslatvoihin. Ehkä olisi ainakin pari päivää hehkeämpi ja freesimpi olo. :) Täytyy varmaan tyytyä kotitekoiseen "turkkilaiseen saunaan" ja investoida ale-korien itsehoitotuotteisiin. Tai edullisemmin pääsee, kun lätkäisee päälleen jonkun itsetehdyn hunajakahvinporonaamion. Voisihan sitä kokeilla. Kaipaan tämäntyyppistä itsehemmottelua. Kasvonaamio, hiusnaamio, vartalonkuorinta, kunnon harjaus, sauna, venyttelyä eteeristen öljyjen tuoksuessa kynttilöissä. Minulta on päässyt tässä muissa kiireissä ja muita asioita pohdiskellen unohtumaan miten hyvää tällainen naisellinen "hömpötys" välillä tekeekään mielelle ja ruumiille. En edes muista, milloin viimeksi olisin tehnyt mitään läheltäkään liippaavaa. Ulkonainen itseni hoito on ollut vain sitä arkista naamanpesua ja rasvausta.

Huoh. Jännittävää. Tänään olin töissä pitkän päivän. Muuta en sitten olekaan pahemmin jaksanut tehdä, muuta kuin kauhistella väsähtänyttä peilikuvaani ja hieman myös haihatella romantiikan perään.

Ikävöin UM:ää. Eilen illalla sängyssä maatessani tuskailin, että taitaa tulla ensimmäinen kerta, ainakaan muistaakseni, kun siitä ei kuulu mitään kahteen päivään. Minähän en tietenkään voinut ottaa siihen yhteyttä, vaikka en edes muista, milloin olisin niin tehnyt. Toivoni lähes heitettyäni puhelin sitten piippasi ja saatiin aikaiseksi vielä mukava pikku viestikeskustelu päivän päätteeksi. :)

Lisäys joka ei liity tähän: En sitten millään saa tätä fonttia samanlaiseksi kuin eilen, vaikka olen kaikki vaihtoehdot kokeillut moneen kertaan. Höh. Pidin tuosta fontista. Lisäksi eilinen ja sitä edeltävä teksti näyttävät muokkailuosiossa tismalleen samalta. Merkillistä.