Lämpö ja aurinko= levottomuus, hormonien hyrräys, hyvä mieli. :) Tänään olen joutunut monta kertaa hidastamaan viipottamistani ja jopa pysähtymään nautiskellakseni kauniista maisemista ja jännästä, utuisesta, mutta niin aurinkoisesta ilmasta. Aleksanterinkatu näytti niin kauniilta yliopiston päärakennuksen kulmilta. Kauniimmista paikoista en viitsi edes mainita, ettei tässä mene koko elämä. Luennoilla katse harhaili ikkunaan, mieli hmm..

Minä ihastun liian herkästi. Ihastun jokaiseen johon tutustun, joka on erityisen mukava, sympaattinen ja ottaa minut huomioon jotenkin. Ulkonäöllä ei ole juurikaan väliä, koska jokainen johon tutustun ja johon nuo kriteerit sopii alkaa näyttää silmissäni erityisen suloiselta. Näen näitä piirteitä myös naisissa ja tavallaan voi sanoa, että ihastun myös naisiin, mutta en seksuaalisessa mielessä. Usein ajattelen, että en osaa rakastaa ketään erityistä, koska rakastan kaikkia. Tavallaan rakastan, mutta suhteessa en osaa rakastaa enää, kun alkuhuuma haihtuu. Tai kerran olen osannut, mutta se suhde kaatui sitten muihin ongelmiin kuin rakkauden puutteeseen. Tai osasinko sittenkään? Jos vain välitin? Välitänhän minä kaikista muistakin entisistäni. Välitänkö tästä hieman enemmän? Nyt on taas eräs ihminen, semmoinen mukava ja ottaa huomioon ja tekisi vain mieleni sanoa, että pidän hänestä kovin jos siihen olisi hyvä tilaisuus. Mutta ilman pelkoa, että hän luulee, että haluaisin jotain erityistä häneltä. En ihan totta halua. En oikeastaan juuri nyt halua ketään, mutta ajatukseni ovat pääasiallisesti UM:ssa jos jossain. Olen jo oppinut, että ei kaikkien kanssa joista pitää kuulu eikä tarvitse yrittää mitään. On ihmisiä, joista välittää kovasti, ihastuukin aluksi, mutta huomaa arvostavansa heidän kanssaan enemmän hyvää ystävyyttä ja alitajuisesti ehkä tiedostaa, että ei siitä mitään tulisi, kun jo tuntee toisen tarpeeksi hyvin. Sitten on ihmisiä, joiden kanssa seksuaaliset vietit hyrräävät, mutta jotka eivät taas onnistu herättämään oikein muita tunteita. Sitten on niitäkin, joiden kanssa kemiat pelaa niin fyysisesti kuin psyykkisestikin ja on valmis heittämään itsensä likoon ja asettumaan alttiiksi sydänsuruille. Ystävyys miehen kanssa, josta en välitä kovasti ja näin ollen ole jopa joskus ihastunut ei tunnu onnistuvan ainakaan minulta. Tai toimii tavallaan, mutta sellaisesta harvemmin tulee mitään kovin läheistä ja rakasta ystävää. Tosin joskus harvoin tapaa myös sellaisia, joista on välittänyt lähes alusta asti kuin veljestään ilman mitään epämääräisiä ihastustunteita.

Olen onnellinen juuri nyt, vaikka menkat alkoivat tänään. Olen onnellinen juuri nyt, vaikka olen sinkku. Olen onnellinen juuri nyt, vaikka edessä on puurtamista ja muutoksia. Olen onnellinen, koska elämä ei muutukaan sitä tylsemmäksi mitä vanhemmaksi tulen. Olen onnellinen, että opin ja osaan nauttia ja tuntea onnea pienistä asioista. Olen onnellinen, että olen minä, vaikka usein sorrunkin surkuttelemaan "liian isoa nenää" tai "liian leveää takamusta" tai vain sitä, että olisin liian outo tai tyhmä ja kukaan ei muka tykkää. Vaikka joskus hieman tuntemattomammassa ja suuremmassa porukassa huomaan jännittäväni, se ei kai kuitenkaan tarkoita, että olisin ihme friikki. No joo. Kai sitä pitäisi oppia vain relaamaan, eikä liikoja miettiä mitä muut ajattelevat. Kaikkia ei voi kuitenkaan miellyttää.

Ja laitetaanpa tähän loppuun vielä kerrassaan kaunis ja koskettava kappale. Muinainen fanituksen kohde, mutta uppoaa kyllä näin "seesteisemmälläkin" :D iällä. Ööh, hieman vain levoton ja riehakas, no tämä sää tiedättehän... Ei nyt sentäs mitään hempeilyjä. Minähän en hempeile! ;)

    
Hih, ja jatkan kärsimyksiänne... :)