No johan tännekin pääsi kovan yrittämisen jälkeen (vuodatus jumittaa). Eipä sillä, ehdinkin jo unohtaa mistä minun piti tällä kertaa lätistä.

Kun aurinko paistaa, minä nukun, kun on pimeää, sataa ja ukkostaa, herään. Toden totta. Eilen nukuin taas suurimman osan päivästä ja ihme kyllä yöstäkin. Tänään heräsin "tadaa" jo vähän vaille kymmenen. Pääsin suihkuunkin asti ja sain imuroitua. Mieletöntä reippautta. Ehdin tässä jo ajatella, että minulla on varmaan säähän reagoiva keho, kun olen ollut tässä jo jonkin aikaa niin väsynyt ja kuollut ja nyt kun sataa ja jytisee olen jälleen hiukan enemmän elävämpi. Tosin sitten muistin, että lopetin sen kahvin juomisen viime perjantaina ja kun sitä on tullut kittailtua viimeisen kuukauden aikana pannukaupalla päivittäin niin yhtäkkinen lopetus toki saattaa jotenkin vaikuttaa.. Mutta ei, varmasti se on vain tämä sää. :)

Nukkumiseni on ollut omituista. Yleensä herään muutamia kertoja ja olen samantien täysin toimintavalmiudessa. Nytkin välillä olen heräillyt, mutta olen vain jossain kummassa horteessa. Saatan herätä huonossa asennossa ja tuntea pientä tarvetta vessassa käyntiin, mutta olen niin koomassa, että joudun todenteolla taistelemaan, että jaksan ylipäätään siirtyä mukavampaan asentoon. Samalla huomaan olevani hiukan hikinen, mutta silti viluissani.

En tiedä johtuuko fyysinen heikohko olotilani tästä jonkinlaisesta masennuksesta vai masennus siitä, etten tunne olevani ihan huippukunnossa? Kädet tärisevät hiukan, join tosin tänään jälleen kahvia pari isoa kupillista.

Törmäsin tuossa muutama päivä sitten nepalilaiseen jooganopettajaan, johon muistaakseni joku muukin bloginkirjoittelija oli joskus törmännyt, en vain muista kuka. No tämä joogi kysyi aluksi tietä johonkin, sitten kiinnitti huomiota laukkuni väreihin ja selitti olevansa jooganopettaja ja jonkin sortin selvännäkijä ja sanoi, että minusta tulee negatiivista energiaa ja että pelkään kuulemma jotain ja olen turhan varovainen. Joopajoo. Joskus vuosikausia sitten olisin ollut varmaan ihan otettu ja rupatellut innoissani miekkosen kanssa muutenkin, mutta toista on nykyään. Että ihanko voi havaita jotain negatiivista jos kävelen totaalisen vittuuntuneen näköisenä otsa kurtussa, kireänä, kipeänä ja kiireissäni ja sitten ajatuksistani säpsähdän kun joku vieras yhtäkkiä tulee jotain selittämään? Vau, mitkä selvännäkijän lahjat! Minulla ei ole mitään vieraita ihmisiä vastaan, jotka tulevat juttelemaan, tuossa tilanteessa olin vain niin ajatuksissani, että tosiaan hiukka hätkähdin, kun mies tuli puhumaan ja senkö takia olen sitten liian varovainen ja pelokas? Lisäksi elämä opettaa. Nuorempana ajauduin herkemmin juttusille ties kenen kanssa, mutta kokemuksen myötä useimmat tuntemattomat jututtajat ovat jotain sekopäitä ja laitapuolen kulkijoita, joita ei vain oikein enää jaksa vaivautua kuuntelemaan, vaikka miten olisi hyväntahtoinen ihminen noin muuten. Sen sijaan, että olisin tullut taas maailmoja syleilevälle tuulelle ja tuntenut suurta rakkautta kaikkia kanssakulkijoita kohtaan alkoi vain vituttamaan vielä rankemmin. En todellakaan tahdo olla ihminen, joka kulkee naama norsunvituralla kaiken aikaa, mutta hei, huonoja päiviä nyt vain joskus on, jopa viikkoja ja miltei kuukausiakin. Ylipäätään huonoja kausia elämässä. Yleisesti pyrin näkemään asiat positiivisessa valossa, enkä niin jaksa välittää pienistä vastoinkäymisistä, mutta hei, en nyt aina kuitenkaan jaksa olla joku Sound of Musicin Maria tai Iloinen tyttö, joka leikki ilonkeksimisleikkiä; toivoi lahjaksi nukkea, mutta saikin kainalosauvat, mutta iloitsi sitten, että hänen ei tarvinnut käyttää niitä. Kyllä on toki hienoa, jos näkee tuollaisessakin ne valoisat puolet, itsekin yleensä pyrin siihen, mutta hei, aina ei vain jaksa. Sitten joku huuhaajoogi tulee vielä selittämään, että oikein tulee negatiivista energiaa. Argh! No ei, varmasti ihan hyvä ja viisas joogi, mutta, mutta, ihan idiootti!

Tulipa sekin nyt sanottua. Parempi mieli. Nyt jos menisi keittelemään pari kupposta kahvia jälleen, tämä naurettava kahvilakko saa nyt riittää, kun siitä ei seuraa kuin harmaita hiuksia. Sen sijaan voisin viettää tässä pidemmänkin holittoman kauden, ei onneksi tee yhtään mieli ja reippaana ja päättäväisenä peruin jo viikonlopun alustavat puheet viinin maisteluista. Kunnon tyttö. :)