Tuntuu kuin en olisi kirjoitellut aikoihin, vaikka eipä tuosta nyt niin pitkä aika ole. Kuitenkin koko viikonloppu meni täysin erossa omasta ja suosikkiblogeista ja vaikka onkin ollut oikein mukavaa, niin silti ollut tunne, että jotain puuttuu, jostain jää paitsi, pihalle, ulkopuolelle. Olisiko kenties pientä riippuvuutta?

Tämä viikko menee tietynlaisessa evakossa. Olen lapsuudenkodissa koiranhoitajana, kun vanhemmat lähtivät nautikelemaan etelän auringosta ja lämmöstä. Koira olisi toki voinut tulla minunkin luokse, mutta ajattelin, että vaihtelu virkistää ja tekee muutenkin hyvää tuon muumioitumisjakson jälkeen päästä kotoota pois. Viikon päästä olenkin sitten innoissani hinkumassa takaisin omaan kotiin. :)

Evakko on kyllä huono sanavalinta. Nythän on kätevää nähdä lapsuuden maisemiin jääneitä tai palanneita ystäviä lähes joka päivä. Että täällä tulee varmaan olemaan tavallista hiljaisempaa. Vain kolme tai ehkä neljä merkintää. Hiljaista, hiljaista. :)

Tuntuu vaikealta kirjoittaa vanhempien koneella. Kuka tällaisella voi kirjoittaa? Ihan kummallinen.

Pientä kiirettä luvassa aina jouluaattoon asti. Mutta en valita. Ne ovat enimmäkseen ihan mukavia hommia ja liittynevät tuleviin muutoksiin.

Jännittää nähdä UM. Mitäs jos se onkin aivan erilainen kuin muistan? Hänkin kuulemma ei malta odottaa näkemistäni ja ikävöi. Mitäs jos se olenkin minä, joka olen ihan erilainen? Hiustyyli on muuttunut hiukan. Olisinko saanut pari lisäkiloakin? Pitää alkaa äkkiä tehodieetille. Helppoa näin joulun alla. ;)

Minulla on taas kaikki asiat kerrassaan hyvin. Se tuntuu kummalta. Ei siksi, että se olisi jotenkin erittäin poikkeuksellista. Lähinnä siksi, että useammalla hyvällä ystävälläni on menossa huonompi ajanjakso elämässään. Vakavaa masennusta, poikaystävä jättää, työ lähtee alta, taiteilua järjen ja hulluuden rajamailla... Onneksi minulla on nyt aikaa omistautua ystäville ja auttaa ja tukea minkä voin. Tuntuu hyvältä, että voi auttaa ja on siihen aikaa ja energiaa. Sitä on vaikea olla tukemassa jos omat voimavarat ovat vähäiset. Nyt on onneksi suhteellisen hyvin aikaa ja voimavaroja paljon, että voi olla mahdollisimman paljon avuksi. Se tuntuu hyvältä. :)

Tuntuu niin epäreilulta, että minulla menee nyt näin kivasti, kun moni ystävä kärsii. Ja on epäreilua, että minä en sille mitään voi. Mutta onhan minullakin ollut huonommat ajat, kun taas ystävillä on mennyt paremmin. Asiat eivät vaan tapahdu aina saman aikaisesti. Ja se on myös hyvä. On hyvä, kun on joku joka jaksaa kuunnella ja tukea.