Olen edelleen levoton. Yllättäen. Youtube avaa liikaa mahdollisuuksia. Kuuntelen ihan kaikkea, mitä vain milloinkin mieleen tulee. Ja tietysti katselen myös sketsejä kuten tätä:
Tämä on kolahtanut jostain syystä, hihkun ja hihitän, vaikka en yleensä ole paremmin perustanut suomalaisille sketsisarjoille. Tämä vain paranee mitä enemmän sitä katselee. Varsinkin nuo kaksi ensimmäistä klippiä jaksaa naurattaa aivan täysillä ja tuo finaali. Sitten jotain aivan muuta, joka koskettaa vain juuri nyt, jotenkin. Sekava kun olen... Olen hauskuutus ja romantikko, rakkaudenkaipuinen pelle... Hassu, mutta surullinen, tai toisinpäin...