Tämä päivä ei ole tuonut selkeyttä oikein mihinkään suuntaan. Olen saanut muutamia ikäviä velvoitteita hoideltua, siitä plussaa. Olen myös pirauttanut kaverille. En oikein tunne itseäni vieläkään kovin sosiaaliseksi.

Toinen puolisko lähetti epämääräisen viestin, siitä jäi kurja mieli. Ei noin saa tehdä. En itsekään ole tässä mikään Ruusunen ollut, mutta silti. Toinen käyttäytyi vielä todella typerästi viime viikonloppuna. Kai minulla on oikeus vetäytyä, mietiskellä ja pitää välimatkaa? Olenko tehnyt jotain väärin? Välistä tulee tunne, että onko tässä sittenkään tarpeeksi tunteita mukana, puolin ja toisin. Useimmiten tuntuu, että on, mutta tällaisina hetkinä alkaa miettimään... Mietin liikaa. Jos suhde tällaiseen kaatuu, niin sitten se ei ollut kovin vahvalla pohjalla, enkä minä sellaisessa jaksa roikkua. Olen jo tarpeeksi vanha ja tarpeeksi kokenut, tietääkseni, ettei suhteessa pidä roikkua vain hengailun vuoksi. Tai siis nuorempana se on ihan ok, mutta enää en jaksa tuhlata aikaa sellaiseen. Olen tottunut myrskyisiin suhteisiin. Tämä ei ole sellainen. Ja se on hyvä. En kaipaa myrskyjä, ne kuluttavat liikaa. En tahdo viharakkaussuhdetta. Tasapainoinen, vaikka vähän tylsäkin suhde on parasta. Enää ei jaksa sitä jatkuvaa riehumista ja itkemistä. Kuitenkin huomaan taas kasvattavani pirunsarvia, hakemalla haen syitä myrskylle. Bloody fool! Ihan itseäni saan taas kaikesta kurjuudestani kiittää.

... Noniin vatipää. Kaikki selviää, kun vaan ottaa asioista selvän. Tai siis periaatteessa. Tällä kertaa selvisi. Kysyin siis kullalta suoraan, että mitäs tämä nyt meinaa ja se oli kuulemma vaan vitsaillut ja ollut jossain tilanteessa, ettei ollut voinut heti asiaa oikoa. Eli kaikki jälleen hyvin siltä osin.

Hmm. Merkillistä. Ystävä juuri soitteli ja jaksoin jälleen vastata puhelimeen. Sillä on jotain suhdesotkuja ja pyysin sen tänne kylään. Tiedossa siis viiniä ja miesten haukkumista. Kuulostaapa yhtäkkiä erihyvältä! Ystävät ovat lottovoitto! :)

Palaillaan!