Kertakaikkisen väsyttävä työpäivä. Enimmäkseen onnistuin olemaan ihan positiivisella tuulella, kunnes sitten sain muistutuksen eräästä ja hänen "auvoisasta" perhe-elämästään. Sepä kiva. Ensin kyyneleet tulvahtivat silmiini ja nyt tekisi melkein mieli toivoa jotain oikein ikävää. No, olen hyvä ja kiltti ihminen, joten en toivo, helvetti. Toivottelen kaikkea hyvää vaan. Ihmisistä pääsisi niin paljon paremmin yli, jos niistä ei tarvitsisi kuulla enää koskaan. Toisaalta, joku kumma puoli itsessään kuitenkin haluaa kuulla. Hullua.

Mikäköhän siinä on, että kun joku pariutunut yrittää houkutella johonkin illanviettoon ja mainitsee, että paikalla on myös paljon mukavia sinkkumiehiä, tulee tunne, että hän kohtelee minua jotenkin alentuvasti? Tekisi mieli sanoa, että kiitos vaan, mutta minun mihinkään lähtemiseni ei ole sinkkumiehistä kiinni. Itse ainakin nautin olostani paljon enemmän, kun en ole aikeissa katsastella sinkkumiehiä, vaan ainoastaan pitää hauskaa ystävien kanssa ja jos nyt jotain mukavaa sattuu, niin se on vain plussaa. No hyväähän nämä tietysti tarkoittavat, mutta tuntuu hassulta, että kuvitellaan sinkuilla olevan aina jokin epätoivoinen ja vimmainen pariutumistarve päällä. Toki myönnettäköön, että kaipaan sitä oikeanlaisinta, jonka kanssa tuntea olonsa hyväksi, mutta kokemuksesta tiedän, että tällaiset asiat tapahtuvat odottamatta ja suunnittelematta, joten on aivan turha suunnitella menemisiään sen mukaan, että odottaisi kohtaavansa jonkun.

Ja tällä hetkellä, kun olen vielä melkoisen epätoivoisesti ihastunut, en voi repäistä vain tunteitani siitä irti ja siirtää niitä johonkin muuhun. Ainoa mitä voin tehdä, on antaa ajan hoitaa tehtävänsä ja pois pitää päästä. Harmi vaan, että kuvioista johtuen, tullaan näkemään tässä tulevina kuukausina melko useinkin. Toivon, että nähdessämme huomaisin tunteeni kuolleen ja ihmettelisin vain, mitä tuossakin olen voinut nähdä. Tosin voi käydä niinkin, että tunteet nousevat taas pintaan jokaisen näkemisen myötä ja pitää aina aloittaa alusta.

Huoh, ei pitäisi kirjoittaa, kone ei tunnu tottelevan sormiani eikä ulosanti ajatuksiani kovinkaan hyvin. Väsynyttä ja turhaakin turhempaa ajattelua.