Oih ja voih...Kiitoksia kommenteista! :) Tunteilu ja hömppäily sai näemmä kannatusta ja hyvä niin, koska tunteella menen tässä elämässä eteenpäin vaikka miten yrittäisin taistella tunteita ja tunteellisuutta vastaan. Se on turhaa. Mitä järkeä olisi elää jos ei olisi tunteita?

UM soitti perjantaina, juteltiin pitkään. Hitsulainen, se soitti sieltä toisesta maasta! Olen tietysti hehkunut koko viikonlopun ja leijaillut senkin edestä. Sen verran kuitenkin järkikin pelaa, että en odota että hommasta varmasti tulisi joskus jotain. Faktahan on, että näen hänet vasta ensivuoden puolella ja kaikenlaista ehtii siihen mennessä tapahtua. Voihan käydä vaikka niinkin, että kun menen sinne, hän esittelee tyttöystävänsä. Tosin luulisi hänen kertovan jo puhelimessa jos sellaista on odotettavissa. Tai sitten ajan kuluessa muistot hämärtyvät ja kun nähdään se odottamani ihana mies onkin aivan kammotus tai se ajattelee niin minusta tai mitä hyvänsä. Eli ei tässä nyt aivan irti todellisuuden raadollisista sattumista olla. Mutta, don`t care, just want to dream. Tarvitsen jonkun tällaisen piristyksen, että jaksan tämän raskaan syksyn ja talven. Ja kuten aiemmin jo totesin, on todella hyvä, että ei tarvitse tässä kaiken kiireen ja sälän ohella vielä stressailla orastavan suhteen kanssa ja ihmetellä taas kaikenlaista, mitä, miksi, milloin, jos, vaikka, kun, kunnes... Mukavaa kuitenkin tietää, että jossain tuolla on mies josta pidän ja joka ajattelee minua sen verran, että haluaa olla yhteyksissä ja jonka kanssa on todella mukavaa puhua puhelimessa.

Ymh, no joo, olisihan sitä kiva nähdä jo aiemminkin. Mutta kaikinpuolin parempi tunteilla jonkun ulkomailla asustavan kuin naimisissa olevan perään. Parasta ollut, kun ei tuo naimimies tunnu juuri enää missään. Ei voisi vähempää kiinnostaa. Hän ei edes koskaan tuntunut tajuavan minua, vaikka sama äidinkieli hällä on.

Oikeastaan hittoako minä nyt miehistä taas jauhan? Kyllästyminen iski. Boring! Menen lueksimaan. Jännittävä kirja menossa.