Voihan väsymys. Pari päivää mennyt täysin nuutuneena. Sitten oivalsin jälleen syyn, kahvi loppu ja eihän siitä mitään tule jos yrittää pelkän teen voimin sinnitellä. Noloa vain, että eipä siitä ole pitkä aika kun olin ihan samassa tilanteessa, enkä nyt sitten tietenkään muistanut, että kahvinjuonti tai pikemminkin juomattomuus vaikuttaa.

Ihana syysmyräkkä. Rakastan tällaisia myräköitä. Etenkin silloin kun voi vain kölliä sohvalla huovan alla hyvä kirja kainalossa tai ehkä kuitenkin sylissä jos sitä lukea aikoo (no shit..) tai kirjoitella jotain ja kuunnella samalla rauhallista musiikkia. Tietysti pienet torkut silloin tällöin kuuluvat asiaan. Rakastan myös aurinkoisia kuulaankirkkaita syyspäiviä. Voisi vaihdella vuoropäivin myräkät ja aurinkoiset päivät niin olisin oikein onnellinen. No tuskin olisin, tuskin edes huomaisin koko asiaa jos näin todella olisi.

Sormet yrittävät syytää hepreaa ja pää tuottaa kapulakieltä. Taas alkaisi olla pakko tarttua imurinvarteen ja tiskiharjaan. Ehkä kuitenkin sinnittelen viikonlopulle, kun tulee vieraita ja on jokatapauksessa pakko siivota. Ei liene tuottane vaikeuksia.

Luen uusinta Harry Potteria ja siksi en ole nyt oikein tästä maailmasta. Suhteeni Harryyn ei ollut mitään rakkautta ensisilmäyksellä. Suhtauduin alussa melko pitkään kielteisesti Harry-buumiin. Kirjat eivät kiinnostaneet pätkääkään ennenkuin olin puoliväkipakolla nähnyt pari ensimmäistä Potter-leffaa. Tai no toisen leffan katselinkin jo ihan omasta vapaasta tahdosta. Sittenhän se iski se koukutus ja kirjatkin oli pakko ahmia. Luin tosin muut suomeksi, mutta nyt en kyllä kykene odottamaan suomennoksia. Potteria karsastin alussa ihan periaatteesta, ajattelin että se on taas joku tekemällä tehty teini-ikäisten juttu. Mutta kappas vain, melko moni lähipiirini kolmekymppinen on kirjat lukenut ja leffat nähnyt. Kolmevitosiinkin uppoaa, siitä vanhemmista ei omassa lähipiirissä ole kokemusta. Kai siinä on sekin, että sitä haluaisi olla niin kovin originelli ja Potterien lukemisessa ei ole mitään originellia. Olen tavis, apua!

Noh joo. Tarkoitus ei ollut alkaa paasaamaan Pottereista. Oikeastaan se onkin kaikkein rasittavinta tässä Potterbuumissa, kun siitä sitten pitää aina jauhaa ja joka paikassa. Siirryn siis jauhamaan UM:sta. Juteltiin viimeksi sunnuntaina ja nyt se on viestitellyt eilen ja tänään. Mietin tässä vain, että pitäisiköhän minunkin ottaa tässä välillä omatoimisesti yhteyttä sinnekin päin, kun en ole sitä vielä kertaakaan tehnyt? Toisaalta tuntuu, että ei ole ollut tarvettakaan, kun sen verran usein se on antanut kuulua itsestään. Kai sitten jos siitä ei kuuluisi moneen päivään. Hassua miten tuon englanniksi höpöttelyn kanssa sujuu vähän päivästä riippuen. Jonain päivinä sitä vain pälättää paljoa miettimättä ja juttua tulee melko sujuvasti ja toisina sitä on taas ihan kieli solmussa ja puhe on jotain tyyliin "Me Tarzan, you Jane..."

Hmm, kumma miten piristi pari kahvikupposta. Enää ei väsytä. Mitäs sitten? Kai sitä on mentävä jälleen lukemaan sohvanpohjalle kunnes nukahtaa.

Syyskuu, haloo! Hidasta tahtia! Olen vielä henkisesti kesälomilla.