Päättämätön. Jälleen uutta pohjaa pukkaa. En vain osaa päättää tai olla täysin tyytyväinen. Haluan vuodenajoista riippumattoman pohjan, joka on myös omannäköiseni. En jaksa pitkään katsella syksyä tässä ruudulla jos näen sen ikkunasta. Olen sellainen hilpeä synkistelijä, liian synkkä siis ei ole hyvä, eikä liian kepeä ja iloluontoinenkaan. Luulen, että tähän voisin jopa olla tyytyväinen vähän aikaa. Ehkä.

Piristystä! Kaikki kurjuudet edellisestä postauksesta, eikä mitään piristystä. Pohjan vaihdos piristää ainakin vähän.

Sain jonninverran opiskeltua. Ihan hyvä. Tiskasin vielä suurimman osan, mutta jätin muutaman astian vielä altaaseen lojumaan, ettei nyt liian siistiltä näytä.

Sekopäinen olo. Tekisi mieli ravistella päätä voimakkaasti edestakaisin ja samalla ölistä jotain sekavaa. Aivan normaali mieliteko. Lapsetkin tekevät niin. Se on luonnollista siis.

Olen niin normaali hullu kuin vain olla ja osaa. Taidan valmistua opiskeluista hulluksi. Saan hullun maisterinpaperit ja minusta tulee hullu professori.

Nyt kiire. Ei ehdi enää ajattelemaan. Se on parasta.