Kotosalla. Kesäflunssa uhkaa tulla pilaamaan villiä ja vapaata viipottamistani.

Istun tässä alusvaatteisillani ja iho on kostean nihkeä. Välillä vilunväre kulkee selkärankaa pitkin ja iho nousee kananlihalle.

Nenä tukkoinen, silmät vuotaa. Kohta pitäisi taas mennä. Yhtä menoa.

Alkaa väsyttää tämä meneminen. Väsyttää, että sovin jatkuvasti uusia menoja. Tosin, eipä sitä hyvistä menoista voi kieltäytyäkään. Minkäs teen kun niitä vaan pursuaa ovista ja ikkunoista. Olisipa kalenterissa yksi viikko ilman yhtäkään menoa ja sosiaalista kontaktia.

Toisaalta, voisin onnitellakin itseäni, kun olen ollut näin menevä koko kesän. Että en ole vain möllöttänyt yksikseni ja tuijotellut vain omaan napaani. No napaan on kyllä tullut tuijoteltua, mutta ehkä hieman vähemmän ja rakentavammin kuin useinmiten.

Hiki. Jaksa en. Tapahtuisipa jotakin. Mutta mitä? Eikö olisi parempi, että ei tapahtuisi. Että voisin hetken vaan olla ja hengitellä hieman?