Hitsi, kun ei kerkeä kirjoittelemaan niin usein, menee heti päivistä ihan sekaisin. Tai siis tiedän mikä päivä tänään on, mutta en milloin olen kirjoittanut viimeksi. Voihan sen päivämäärän tuosta tarkastaa, mutta se kertoo vain päivämäärän ei itse päivää. Sormin laskeminen tai kalenterista katsominen taas menee jo aivan liian hankalaksi, joten siis oletan etten ole kirjoittanut ainakaan viikonlopun jälkeen ja tuskin viikonloppunakaan.

Viikonloppu oli mukava ja rentouttava, mutta tietysti aivan liian lyhyt. Nyt on taas ihan liikaa töitä ja ihan liian vähän aikaa olla ja ajatella maailmanmenoa tai vaikka ihan vaan omaa menoansa. Ei ehdi, kun pitää vain olla menossa kokoajan.

Töissä totesin tänään, että enpä ole kurkkukivuista kärsinyt moneen vuoteen ja kuinka ollakaan, illan mittaan hiipi pienoinen kurkkukipu. Ei varmaan yhtään auta, että nyt nieleskelen yhtämittaa varmistaakseni, onko se todella kipeä vai ei.

Muistin tässä juuri, että sain yli viikko sitten joulukalenterin, mutta se on edelleen jossain pussissa missä sen sain ja pussin sijainti on tällä hetkellä tuntematon. Tällaista tämä on nykyään. Aina ajattelen, että tänä jouluna aion kyllä viettää joulua oikein perinteisesti vanhan kaavan mukaan aina kalentereita myöten. Sitten muistan ostaa kalenterin joskus 10. päivä joulukuuta, avata ehkä ensimmäisen luukun ja loput availenkin joskus uutena vuotena jos silloinkaan. Tai sitten näin kuten tänä vuonna. En kyllä tiedä ostavatko kolmikymppiset yksineläjät itselleen joulukalentereita, ei ole tullut oikein puheeksi kenenkään kanssa. Toisaalta, kyllä minä mielelläni niitä luukkuja vieläkin availisin ja laskisin päiviä jouluun jos ehtisi ja muistaisi ja ODOTTAISI sitä. Enää ei odota. Vanheneminen on sitä, että mitään ei ehdi enää odottaa. Nykyään kuulee niin kovin usein omasta ja muiden ikäistensä tai vanhempien suusta, että kohta on taas joulukin, kesäkin, syksykin yms. ja taas se on ohi ja miten tämä tuli nyt jotenkin näin yllättäen. Lööpeissä voitaisiin vaihteeksi kirjoittaa ainaisten "talvi yllätti autoilijat" juttujen sijasta vaikka että 20. joulukuuta: "Joulu yllätti yli kolmekymppiset" Sitten jutussa haastateltaisiin jotain yllättynyttä kertomassa, kuinka hän meni ihan normaalisti ruokakauppaan eräänä tavallisena iltana ja joutui lähes shokkiin kun paikalla oli joulupukki, joulukrääsää ja joululaulutkin iski myös täysin yllättäen tietoisuuteen.

No niin, höpi höpi kai sitä pitäisi nyt ilmiselvästi mennä nukkumaan. Mutta kun tämä iltamyöhänen nyt vaan jotenkin pääsi yllättämään. Onneksi perhepiirissä on sentään pieniä lapsia joiden jouluriemua, odotusta ja jännitystä on ilo katsella. Joskus nuorena jouluaatto oli niin pitkä, nyt yksi silmänräpäys. Tätäkö tämä loppuelämä on?

Toivon joululahjaksi muutaman viikon, jolloin voisin avata kalenterin luukkuja, syödä pipareita, katsella kynttilän liekkiä hyasintin tuoksusta nauttien, kuunnella joululauluja, askarrella kortteja, tehdä ja paketoida lahjoja. No mutta tulee uusia jouluja, tämän toiveen keksin liian myöhään. Ei ole ensimmäinen kerta, kun vietän joululomaa tammikuussa. :)