Viihdytin itseäni eilen illalla lueskelemalla jälleen vanhaa päiväkirjaani, jotta muistaisin, mitä olen tehnyt ja onko mitään kehitystä ajatusmaailmassani tapahtunut. Tämmöinen kohta osui erityisesti silmiini viiden vuoden takaa: "Tammikuu on ollut rankka ja kurja kuukausi. Yksinäistä ja masentavaa. Olisi ihan kiva jos olisi hiukan mukavampaa. Tai no, turha vaatimattomuus hiiteen, siis saisi nyt todella olla hauskaa ja kivaakin välillä. Kumma kun ei voi edes itselleen tunnustaa jos on kurjaa. Miksi pitää heti olla potemassa huonoa omatuntoa? Onko liian itsekästä myöntää haluavansa jotain? Toisaalta, kun sen myöntää, niin heti tuntuu jo paremmalta. Joten miksi kieltää tunteensa, vaikka ne olisivat universaalissa mittakaavassa vähäpätöisiä? Vaikka usein valittaakin turhasta, niin tästä lähin en aio enää potea huonoa omatuntoa siitä, että on kurja olo. Miksi ei saisi olla vain rehellisesti kurjana? Tästä lähtien olen sitä jos siltä tuntuu."

Elämä tuntuu kulkevan kehää. Jälleen olen palanut samojen ongelmien pariin. Jälleen pähkäilen miten päästä tästä huonon omantunnon potemisesta vähän kaikessa. Miten hyväksyä itsensä myös niiltä osin, jotka eivät ole niitä kaikkein parhaimpia? Jos huomaan kaatuvani sänkyyn/sohvaan/lattialle nalle tai tyyny kainalossa itkun kuristaessa kurkkua, jostain tulee joku sisäinen ääni käskyttämään, että helvetin heikko luuseri nyt ylös siitä, tee jotain järkevää. Vaikka en romahtele tällätavoin usein, niin silti se yksikin kerta puolessa vuodessa on minulle, jollekin osalle minusta liikaa. Vieläkin opettelen olemaan surkea ilman itsesyytöksiä. Opettelen olemaan rehellisesti kurja.

Nyt en kuitenkaan ole kurjana, edes epärehellisesti, onneksi. Tosin Radio Helsinki yrittää pilata päivääni. Ensin kiduttivat Ace of Basella ja nyt Justin Timberlakella. Pistin jo levyn soimaan, muuten on koko viikonloppu pilalla.

Jälleen viikonloppu. Ihan mukavaa ohjelmaa tiedossa. Lastenhoitoa, kirjamessua, leffailua.

Kylmä. Pitää oppia olemaan ryntäilemättä suoraan suihkusta hiukset märkinä liikenteeseen. Voi vilustua.

Oppia ja oppia. Mitä minä yliopistolla teen, kun on niin paljon opittavaa ihan muutenkin?

Hei, sain tämän fontin takaisin, vahingossa tosin. Eikä tarvinnut tehdä mitään muuta kuin vinottaa ja lihavoittaa. Muistutukseksi itselleni, kun en kuitenkaan seuraavalla kerralla kirjoittaessani muista.

Mukavaa viikonloppua! Muistakaa käyttää villasukkia ja juoda paljon lämmintä, kuten rommitoteja! :)