Eilinen viinin nautiskeluni johti sitten siihen, että uni tuli vasta aamulla ja luonnollisesti en sitten päässyt sängystä ylös kuin reippaasti iltapäivän puolella. Sen verran piti kuitenkin alkaa morkkista potemaan, että lähdin kunnon lenkille ja kaupassa kahvia ostaessani päätinkin lopettaa moiset paheet tyystin ja ostinkin teetä. Eli tällä linjalla. Lisäksi ostin vain kaikenlaista terveellistä punaista ja vihreää.

Tänään on jälleen hieman poukkolevat fiilikset. Eli ei mitään uutta. Lenkillä oli ihanaa, ei enää ollenkaan niin kuuma ja tunsin itseni hetken aikaa terveeksi ja reippaaksi. Muuten taas on vähän nihkeää. Viinin kittailu aiheuttikin pienoista krapulanpoikasta ja tänään on ollut jokseenkin tyhmä olo. Ainoa tapa saada kootuksi taas itsekunnioituksen rippeet on olla tehokas ja tervehenkinen.

Kirjoittelen erään netistä bongatun miehen kanssa. En yleensä harrastele sellaista, mutta nyt jotenkin lipsahti. Olen nähnyt hepun kuvan ja vaikuttaa ihan mukavalta, mutta... Jotenkin koko kirjoittelu tuntuu jokseenkin väkinäiseltä. Eihän kaikkien tarvitse osata ilmaista itseään kirjoittamalla, mutta jotenkin luon mielikuvani koko ihmisestä siitä miten se kirjoittaa. Itse olen kova huumorinviljelijä ja sananvääntäjä ja jos toinen ei osaa mitenkään vastata ja lähteä siihen mukaan niin innostus lopahtaa. Kun koko tutustuminen lähtee kirjoittelun pohjalta niin silloin olisi hyvä osata myös jotain kirjoittaa. Alkaa vain miettimään, että onko se sitten kasvotustekin harvasanainen tosikko. Harmittaa, koska ollaan jo pyöritelty tapaamisen mahdollisuutta. Siis kun yhtään ei huvittaisi. Ei nyt oikein kehtaa sanoa, että eikun en haluakaan nähdä, unohda koko juttu, sori.

En jaksa mitään deittailua ja säätämistä. Syksyllä aion hautautua kokonaan tenttikirjojen uumeniin ja liikun vain rivakasti ja huomaamatta yliopiston ja kodin väliä. Mihinkään en muutoin lähde. Mistä lie sopasta sitä muuten itsensä taas löytää? Välillä tuntuu, että minulla on kahtiajakautunut persoonallisuus. Toinen puoli säätää omiaan ja toinen ihmettelee, että mitä se taas on mennyt tekemään. Tai tavallaan ei edes tee mitään vaan vain itsestään ajautuu ties mihin keitoksiin.

Ensiviikolla alkaa sitten kunnon arki. Sitten aion olla vain erittäin järkevä ja tehokas. Viikonlopun ennättää onneksi vielä sekoilla. Nooh ei, ihan rauhallisella linjalla olisi tarkoitus olla. Niinhän sitä ennenkin. Saas nähdä.

Ja tämänkin sepustuksen olisin voinut kirjoittaa jo viisitoista vuotta sitten. Mitään kehitystä ole näemmä tapahtunut. Säälittävää.