Huono aloitus päivälle. Heräsin melko myöhään väsyneenä, vaikka tietääkseni olin nukkunut ihan hyvin. Piti lähteä liikenteeseen, mutta kas ihanuutta, vatsanpohjassa pisteli pahaenteisesti ja niinhän siinä sitten kävi, että aina niin tervetulleet menkat olivat alkaneet. Missään ei tietenkään yhtä helkutin kuukautissuojaa edes. Koskapa tilini loistaa tällä hetkellä tyhjyyttään (ompahan tilaa tuleville miljoonille), piti kaivella nurkista killinkejä, kerätä tyhjiä pulloja, etsiä bonuskuponkia ja niistä sitten saikin sopivasti omaisuutta kerätyksi ja ei muuta kuin kauppaan. Tietöitä, saatanallista räjäyttelyä, poraamista ja liikenteen melua. Sain ostettua vielä halvinta mahdollista mehua lohduksi. Kotona sitten hammasta purren ja itkua pidätellen avasin mehutölkkiä ja kas, läiskyttelin sitten mehut pitkin pöytiä ja lattioita.

Nämä ovat tällaisia päiviä joiden yli pitäisi nukkua. Taidan kuitenkin yrittää hiukan edistää opintojani, etten tuntisi itseäni taas vaihteeksi täysin surkeaksi ja epäonnistuneeksi nahjukseksi. Tunnen kuitenkin, koska päivän alkuperäissuunnitelmat menivät täysin pipariksi. Harkitsen vakavasti siirtymistä takaisin e-pillereihin, tiesihän tarkasti milloin on menkat ja silloinkin oli niin helppoa. Toisaalta onhan niissä ne huonotkin puolet.

Päivääni vielä piristi pari laskua. Edelliset pari odottaa vielä maksamista. Kumpi on pahempi, olla töissä, mutta opinnot venyvät venymistään vai opiskella ja olla helvetin köyhä? On tässä elämässä ehtinyt jo tuota penniä venyttää, mutta välillä myös tottunut elämään hieman huolettomammin töissä käydessä. Nyt ei ole varaa maksaa laskuja ajoissa ja opintotuesta riittää riemua juuri laskujen maksuun. Hiphei!

Mmm, menkat, kulahtaneisuus, pennittömyys, opiskelustressi. Siinäpä aihetta riemuun. Toisaalta, ihania ystäviä, haukkimisistani huolimatta hyvät vanhemmat, hyvät sisarukset, suht hyvällä tolalla olevat opinnot, terve, läheisetkin melko terveitä, suunnitelmat, sen tajuaminen, että nämä vastoinkäymiset ovat väliaikaisia. Hyviä päiviäkin tulee. Tämäkin päivä varmasti muuttuu paremmaksi, koska illalla menen ystävälle kylään.

Tällä hetkellä tuntuu vaan, että elämä ei ole muuta kuin menkoista kärsimistä, meteliä, harmautta, laskuja, omantunnon tuskissa kärvistelyä, niin ja tietenkin tiskaamista. Nyt saa kyllä tiskit odottaa ja hipata kaikessa rauhassa tiskialtaassa, nyt ei jaksa!