On taas jotenkin nämä vuodatuksen sivut sekoilleet, ainakin minulla. Eilen illalla piti tulla jostain avautumaan, mutta oli sitten joku tietokanta rikki ja se siitä sitten. Äsken taas sain kirjoittaa salasanaani kymmeniä kertoja, ennenkuin tärppäsi ja ihan takuulla kirjoitin sen oikein. No mutta mitäpä pienistä.

Eilinen oli melko katastrofaalinen päivä. Ihmettelin tuossa jo sunnuntaina kadonnutta ruokahaluani ja eilen sitten ainakin osittain selittyi homman nimi. Aamulla olin lähtenyt jo liikenteeseen, vaikka hiukan oli huono olo. Sitten ratikkaa odotellessa rupesi oikein toden teolla oksettamaan. Oli pakko rynnätä takaisin kotiin ja oksuhan siinä tuli. Olo ei kuitenkaan parantunut vaan jatkui huonona ja menin sitten sänkyyn lepäilemään. Siinähän tuo eilinen sitten menikin, huonovointisena. Sain sentään yhden romaanin luettua ja katsottua pari elokuvatusta. Epäilen, että olen taas vanhaan tuttuun malliin syönyt jotain pilaantunutta ja siitä siis moinen yökkiminen.

Tänäkään aamulla ollut olo mikään loistokas ja sammutinkin herätyskellon vain kääntääkseni kylkeä. Kuitenkin siinä sitten iski joku paniikki, enkä kyennyt enää saamaan unenpäästä kiinni, joten lähdin kuin lähdinkin sitten reippaana luennoille.

Tänään onkin sitten ollut hyvä päivä. Kiitos ihanien ihmisten. Pitkästä aikaa oli hyvä olo noissa porukoissa. Semmoinen olo, että kuulun tähän joukkoon ja ihmisiä ihan oikeasti kiinnostaa mitä minullekin kuuluu.

Tunnelmat poukkoilevat lähes päivittäin paniikista ja epätoivosta semmoiseen mukavaan oloon, että kyllä tästä selvitään ihan hyvin eikä mikään nyt niin huonosti ole. Tänään ollaan taas plussan puolella.

Pitäisi oppia (mites tämä 'pitäisi oppia' kuulostaa niin kumman tutulta?) suhtautumaan asioihin rennommin, eikä hautoa vainoharhaisena jotain naurettavia asioita.

UM:kin sanoi sunnuntaina kaipaavansa minua, siis ensin. Vaikka minä kuvittelin sitä ennen jo sössineeni koko jutun, kun väsyneenä vastasin sen johonkin kysymykseen vähän kihahtaen, kun se ei varmaan ollut ymmärtänyt täysin jotain sepustustani ja kysyi jotain ja tuli siihen sitten vastattua jotain tyyliin "No mitäs luulet?". Ehkä asiat eivät sittenkään sössiinny aivan pienistä.

Tunteilun puolesta olen ollut hiukan sekaisin, kun aivan yhtäkkiä miespuoliset ystäväni ja tuttuni ovat olleet jotenkin aivan erityisen mukavia minulle. Siis ainahan ne ovat, mutta jotenkin kun tätä huomiota saa yhtäkkiä saman päivän aikana useammalta taholta, niin ei ole oikein tiennyt miten päin taas olla. Tämä nyt on vain tällaista perinteistä asioiden kasaantumista. Kuten ensin kukaan ei soita viikkoon ja sitten kaikki mahdolliset ihmiset ja kaukaiset sukulaiset keksivät soittaa saman syssyyn. Mutta silti, mukava olo, kieltämättä. Tekisi mieli soittaa tai lähettää viesti ihan kaikille ystäville ja kavereille ja sanoa, että he ovat rakkaita.

Tänään tunnenkin taas pitkästä aikaa tällaista universaalia rakkautta. Rakastan naapurin mummoja ja kaupan tätejä. Rakastan yksinäisiä vanhuksia. Rakastan lapsia. Rakastan näitä harmaita syksyisiä päiviä. :)

Tämän tunne jos säilyisi. Kuitenkin kohta on taas pinna kireänä kiirehtimässä vanhuksien jumittaessa tiellä ja lapsien meuhkatessa ja kun on niin hiton synkkää ja harmaatakin vielä.

Miten voi edes olla niin hermoheikkona ja kiireisenä, että moisista hermostuu?

Irrallisia ajatuksia, irrallisia tunteita. Moni asia ihmetyttää. Sekin, miksi juuri nyt on taas hyvä olla? Vaikuttaako siihen tämänpäiväiset mukavat pienet asiat vai olisiko hyvä olo niistä riippumatta? Vai johtuuko tämä parempi mieli vaan siitä, että menkat loppuivat? :) Kaikkea sitä voi miettiä. Kaikki on kai ihan hyvin kuitenkin.

Myöhemmin: Nyt on taas minunkin ystiskirja voimissaan. Hieman aikaa otti, että tajusin systeemin nimen. (Epäpätevä henkilö näissä tietotekniikan nimissä.) Mutta siis tykkäisin jos jaksaisit vaikka jotain vastailla, kiitos.