Väsynyt, mutta onnellinen.

Takana pari juhlanhumuista viikonloppua. On tuntunut hyvältä nakkasta aivot oikein kunnolla narikkaan ja unohtaa kaikki. Kesä, nuoruus, villiys ja vapaus ovat huumanneet minut täysin ja se on tuntunut aivan uskomattoman hyvältä. Kuitenkin kaiken tämän huuman ja koheltamisen jälkeen on lohdullista huomata, että tässä minä olen, kunnossa, eikä tullut tehtyä mitään mikä kaduttaisi. Edes pahemmin ole krapulatkaan vaivanneet, ettei edes siitä morkkista tarvitse potea.

Elokuussa onkin sitten vielä vain neljät juhlat tiedossa. Puuh.. Juuri kun pääsin siitä ajatuksesta kiinni, että nyt alkaisi olla hyvä aika rauhoittua tämän kouhotuksen keskellä. Kaikki vielä sellaisia joihin olisi pakko mennä, ellei nyt ihmeitä satu ja joihin lisäksi haluankin mennä. No onneksi ei maailmasta juhlat juhlimalla lopu. Ehtiihän tässä rauhoittua sitten syyskuussa ja talvella nyt tulee muutenkin oltua vähän hiljaisempaa. Ja mikäs tässä; on kesä, olen villi ja vapaa. Ehkä sitä alitajuisesti sekin asianlaita kuiskii takavasemmalta, että kauaa tämä tämmöinen meno  ei välttämättä tule enää jatkumaan. Ensi kesänähän sitä voidaan olla jo vatsa pystyssä tai sitten hikoillaan jossain toimistossa niin tiivisti, ettei siinä paljoa juhlita.

No whatever... Eteenpäin mennään teinimeiningillä. Ajatellaan sitten joskus myöhemmin. Pahoittelut jos joku tätä sattuu lukemaan. Tässä juhlinnan jälkeisessä raukean turtuneessa tilassa jaksa tarttua mihinkään järkevämpään asianhaaraan. Näissä tunnelmissa mennään tänään. Kohta koittaa jälleen rakas arki, työ ja puurtaminen ja silloin voipi tunnelmat olla vallan toiset. Sitä odotellessa, mutta ei niinkään kaivatessa.