No niin, nyt sitten alkoi ihan ja tehokas arki. Paskat!

Joku on päästänyt ankeuttajia pääni sisään. Kamala väsymys viikonlopun jäljiltä. Kamala ankeuden tunne. Haluaisin päästä hetkeksi pakoon elämääni. Eilen nukuin ensin iltakahdeksasta puoleen yöhön, sitten valvoin neljään asti. Heräsin kymmeneltä, menin takaisin nukkumaan yhdeltätoista ja heräsin jälleen kahdelta. Kohta voisin taas mennä nukkumaan. Tai lukemaan sänkyyn, jonka seurauksena tietenkin nukahdan.

Exä oli lähettänyt meiliä. Se tuntuu elävän jossain ihan omassa todellisuudessaan. Tavallaan ilahduin sen yhteydenotosta, mutta vastasin kuitenkin todella ankeasti ja korjaten parit faktat. Se tuskin ilahtuu. En ole jaksanut enää kirjoitella tuon yhden nettituttavuuden kanssa. Olen paska, tiedän. En vain jaksa eikä kiinnosta niin tippaakaan. Parempi vain olla sekaantumatta ainakaan mihinkään nettitapauksiin. Muissa tapauksissa ainakin tietää heti, kiinnostaako vaiko ei. En sitäpaitsi tunne olevani muutoinkaan halukas mihinkään suhteeseen vielä, joten parempi antaa ajan kulua.

Olen kamalan ankea juuri nyt. Podin eilen luovaa krapulaa. Tai niin ainakin kuvittelin. Huomasin kakenlaisia pieniä asioita, mihin en juuri normaalisti välttämättä kiinnittäisi huomiota ja kaikki näytti jotenkin kamalan kauniilta. Vanhan samean lasin läpi taittuva valo, lentoon pyrähtävät kyyhkyset, valot, varjot, hiljaisuus, äänet. Oli lyyrillinen olo. Hetken aikaa kuvittelin voivani kirjoittaa mestariteoksen tai maalata jotain sanomattoman kaunista. No, nyt on luovuus taas tipotiessään ja tilalla kankea ja ankea nuutuneisuus.

Nyt alkaisi olla korkea aika alkaa hallita elämäänsä ja siirtyä sanoista tekoihin. Opiskeluista en niin jaksa nyt murehtia, ne varmasti menevät taas joten kuten omalla painollaan, mutta kaikki muu mitä haluaisi tehdä, mutta mihin ei muka tunnu olevan aikaa tai joka vain jää kaiken turhan netissä surffailun jalkoihin. Eli tavoiteohjelmani on seuraavanlainen:

Soita pianoa vähintään 2 kertaa viikossa.
Piirrä tai maalaa väh. kerran viikossa.
Käy pitkällä kävelyllä väh. kerran viikossa.
Leivo tai tee jotain kunnon ruokaa väh. kerran viikossa.

Ei pitäisi olla kovin mahdotonta toteuttaa, mutta silti aina huomaan kuluneen viikkoja, etten ole tehnyt oikein mitään noista. Tuo kävely ei siis kuulu mihinkään liikuntasuunnitteluun vaan tarkoitus olisi virittää aivot kävelyllä jonkinlaiseen filosofiseen pohdiskeluun ja samalla huomioida myös niitä pieniä kauniita juttuja ympäristöstä.

Olen lopen kyllästynyt olemaan tämmöinen saamaton vätykkä, henkisesti köyhä ja aivoton idiootti. Opiskelu, satunnainen töissä käyminen ja kavereiden kanssa rilluttelu ei vain riitä elämäni sisällöksi. Tai onhan tässä hieman muutakin sisältöä, mutta se ei riitä, sen sisällön pitää olla jollain tapaa luovaa, että olo ei olisi kaiken aikaa vaan silti niin tyhjä. Vaikka kuin istuisin töissä vuorokaudet läpeensä ja ravaisin luennoilla niin silti jää vain tunne, että en ole tehnyt oikeastaan mitään. En mitään.