Ristiriitaisia tunteita. Vähän kaikesta.

Palaaminen arkeen, stressiin, kiireeseen, pitkiin pimeisiin iltoihin ja melankoliaan. Sekö on sitten se ruotu johon kaipaan?

Eräs uusi ihminen elämässäni. Asuu ulkomailla. Jotenkin pidän hänestä ehkä liikaa. Jotenkin hänen seurassaan oli niin hyvä ja luonteva olla. Jotenkin kaipaan häntä. Jotenkin olen tavallaan myös tyytyväinen, että hän asuu muualla, että ei tarvitse alkaa säätämään mitään. Näemme luultavasti keväällä, kun menen hänen kotimaahansa ja hän tulee ehkä ensi kesänä taas Suomeen. Mutta siihenkin mennessä ehtii jo tapahtua paljon. Turha odottaa mitään, paitsi tapaamista. On vain kiva, että nyt on joku siellä minne olen menossa muutenkin.

On tämäkin. Ihastunut saman kesän aikana kahdesti hiukan, toinen naimisissa ja toinen asuu ulkomailla. Hah! Kuitenkin tuntuu, etten vielä oikein jaksaisikaan mitään oikeaa, vakavaa suhdetta. Eli parempi näin, kai.

Sekopäinen viikonloppu, sekopäinen kesä, sekopäinen minä. Kuitenkin; Non, je ne regrette rien.